Miksi Suomen homot ovat niin tylsiä?

Iiro Törmä

Musta baskeri kommentoi blogissa kaikkea ajankohtaista iskelmästä oopperaan ja katutaiteesta museonäyttelyihin.

30.6.2008 9.56

Musta baskeri

Viime viikolla juhlittiin Helsingissä homokansan oikeuksia erilaisin tapahtumin. Pride huipentui marssiin, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat osoittivat mieltään tasa-arvon puolesta.

Kohtuullisen vakavahenkinen joukko yritti ottaa mallia maailmalta ja hymyillä vaikka hampaat irvessä.

Tämä ei ilmeisesti ole suomalaisessa homoliikkeessä kovin helppoa. Seta on järjestönä yhtä mediaseksikäs kuin ammattiliitot olisivat ilman valtaa.

Täkäläinen homokulttuuri on lausuntoja, mietintöjä ja ikuinen pyrkimys saavuttaa sama turvallinen status kuin heteroilla on.

Homoliike on samassa ansassa kuin naisliike. Kumpaakin liikettä hallitsee Suomessa enemmän akateeminen kuin poliittinen agenda. Tutkimuksia ja selvityksiä syntyy toinen toisensa perään.

Termeistä väitellään kiivaasti ja tikulla silmään sitä, joka erehtyy puhumaan transseksuaaleista transsukupuolisten sijaan.

Eihän se näin voi olla! Asioista pitäisi voida puhua ilman aiheen akateemista perehtyneisyyttä. En ihmettele, että moni tuntemani toimittaja ei uskalla kirjoittaa homoaiheista, koska pelkää sekoilevansa termistön kanssa.

Homoliike analysoi yhteiskuntaa ja pyrkii muuttamaan sitä sisältä käsin. Muutoksen tavoitteena tuntuu kuitenkin lähes aina olevan oikeus olla samanlainen. Homot eivät ymmärrä, että parasta vaikuttamistyötä on erojen korostaminen.

Tärkeintä on oikeus olla erilainen, vaaleanpunainen, löysäranteinen ja huono pesiksessä.

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä.