Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
19.6.2008 9.05
Tämä on todennäköisesti Merentutkimuslaitoksen viimeinen kesä. Vielä tänä kesänä merentutkimukselle omistautuneet fyysikot, kemistit ja biologit seilaavat yhdessä Itämerta ottamassa näytteitä, juovat kahvinsa laitoksen ison yhteisen pöydän ääressä sekä suunnittelevat ja toteuttavat tutkimusprojektinsa yhdessä.
Ensi kesästä ei tiedä, sillä hallitus aikoo lakkauttaa Merentutkimuslaitoksen ja siirtää puolet tutkijoista Ilmatieteenlaitokseen ja puolet Suomen ympäristökeskukseen, ja siellä vielä kolmeen eri paikkaan. Merentutkimusta varten rakennetut uudet laboratoriot muutetaan toimistoiksi.
Kun Merentutkimuslaitos perustettiin 90 vuotta sitten, Suomi oli edelläkävijä. Tänne rakennettiin nopeasti maailman laajin vedenkorkeuden mittausverkosto, ja jo laitoksen ensimmäinen johtaja Rolf Witting oli huolissaan Itämerestä ja teki saastetutkimuksia Helsingin lahdissa.
Nyt Itämeri voi huonommin kuin koskaan. Ilmastonmuutos, rehevöityminen ja meriliikenteen kasvu ovat uhkia, jotka vaativat kipeästi poikkitieteellistä tutkimusta. Yli 90 prosenttia suomalaisista ja ruotsalaisista pitää Itämeren saastumista ongelmana, johon on puututtava. Ruotsi päätti huhtikuussa perustaa uuden merentutkimuskeskuksen.
Lahden tällä puolen johtopäätökset ovat toiset. Tänään torstaina Merentutkimuslaitoksen lakkautuksesta vastaavat ministerit Paula Lehtomäki ja Anu Vehviläinen käyvät vihdoin tutustumassa laitoksen toimintaan ja kertovat, miten hallitus ”luo monitieteiselle merentutkimukselle entistä paremmat edellytykset” lopettamalla ainoan alaan erikoistuneen laitoksen.
Tutkijat ja ympäristöväki pelkäävät uudistuksen heikentävän merentutkimusta ja Itämeren tilaa – ja vaikeuttavan käytännön työtä, kun toisistaan riippuvat tutkimusalat joutuvat erilleen. Myös kansainvälinen asiantuntijapaneeli on pitänyt lakkauttamista askeleena taaksepäin ja pyytänyt ministeriöitä muuttamaan esitystään. Niin ei ole tehty.
Vaikka yksi lakkautuksen tavoitteista on tuottavuuden parantaminen, on pakko kysyä: miten meillä on tähän varaa?
Tweet