Suvaitsevaisuus ja syvällisyys kadoksissa?

22.12.2006 5.50

Johanna Kohl

Vihreät keskittyvät Uudellamaalla kaivamaan toistensa elämäntavoista vikoja sen sijaan, että he keskustelisivat politiikan suurista linjoista.

Vihreiden Uusimaa -sähköpostilistalla on ollut huomattavan vilkasta ja kuumaksikin luonnehdittavaa keskustelua vihreydestä. Listalla on kyselty, oletko autoton, käytätkö luomua ja ostatko reiluja tuotteita. Mutta pitäisikö sittenkin puhua isommista linjoista ja päätöksentekijöiden vaikutusmahdollisuuksista?

Keskustelu on hyvästä. Surullista on ollut sen osoitteleva, syyttelevä, luokitteleva ja kategorisoiva pinnallisuus. On nähty tärkeänä keskustella päätöksentekijöiden reilun kaupan kahvin juonnista ja autottomuudesta, mutta mistä se lopulta kertoo? Kukin henkilö voi vaikuttaa toimillaan kestävään kehitykseen, muttei kai päätarkoituksena ole ”minän” korostaminen. Ihmettelen suuresti keskustelua, jossa minäkeskeisyys reiluna luomuna on tullut ensiarvoisen tärkeäksi. Mistä tämä kertoo? Ihmisillä on tarve todistaa olevansa parempia vihreitä kuin ne ”huonot” vihreät, jotka eivät esimerkiksi juo reilua kahvia eivätkä syö luomua ja ajavat autolla. Eihän vihreys ole vain tätä, vai olenko erehtynyt?

Kummallista. Minua vihreissä on aina viehättänyt pohdiskeleva diversiteetti, joka ei puhu vain meistä yksilöinä, vaan lähtökohtaisesti meistä vihreistä ja meidän tavoitteistamme ja visioistamme syvällisesti.

Miksi yritetään näin vaalien alla osoitella, kuka on ”oikea” vihreä ja kuka ei? Vihreys ei ole yksiääninen, eikä ole yhtä oikeaa vihreätä politiikkaa.

Suvaitsevaisuus, demokratia ja kuuntelemisen taito ovat olleet vihreiden tärkeitä voimavaroja. Minusta tämä keskustelu on osoittanut paljon suvaitsemattomuutta, toisten ohi puhumista ja ikävää egosentrismiä, jolla on harvinaisen vähän tekemistä vihreiden arvojen kanssa.

Miksi keskusteluun osallistuneet eivät ole puhuneet enemmän siitä, miten lanseerata esimerkiksi luomuruokaa tai lähiruokaa kouluihin keskitetyn systeemin sijaan? Tai miksi he eivät ole keskustelleet haja-asutusalueiden surkeista joukkoliikennepalveluista? Miten kuntatasolla ja miten valtakunnantasolla voidaan edistää näitä asioita? Haluaisin kuulla ehdokkailta kokonaisvaltaisia, konkreettisia linjauksia. Tällaisilla asioilla voi minut vakuuttaa.

Valta häikäisee joitakin keskusteluun osallistujia. Olen ollut havaitsevinani vihreiden arvojen kuten läpinäkyvyyden ja kuuntelutaidon häviämistä vallan kammareissa. Tuloksena on konservatiivista, suvaitsematonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Tällaista vihreää politiikkaa emme tarvitse: joukon diversiteetti on voimavara eikä uhka.

Kirjoittaja on vihreä kunnanvaltuutettu Kirkkonummelta ja tulevaisuuden tutkija.