Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Patikkaretki demokratiaan. Eekku Aromaa seuraa blogissaan kahden kuukauden ajan demokratian rakennustalkoita Nepalissa.
10.6.2008
Aina välillä Suomessa joku on sanonut, kuinka valtio on kontrollin väline ja siksi sitä tulisi yleensä vastustaa. Olen arvostanut valtiota jo aikaisemminkin, mutta täällä Nepalissa näytän löytävän jatkuvasti lisää syitä valtiorakkaudelle.
Erityisesti, jos puhutaan oikeusvaltiosta tai hyvinvointivaltiosta.
Suosittelen valtiota vain valvontakoneistona pitäville tutustumista hiukan tarkemmin sellaisiin alueisiin, joilta valtio puuttuu tai joilla se on hyvin heikko – esimerkiksi Nepaliin.
Siis maihin, joissa valtio ehkä eniten onkin valvontakoneisto ja sellaisenakin hiukan satunnainen.
Nepalin valtio ylläpitää varsin suurta armeijaa ja poliisivoimia. Sen lisäksi se subventoi polttoaineita sekä rahoittaa ja sääntelee osaa koulutuksesta. Muita tehtäviä valtiolla – tai kunnillakaan – ei juurikaan ole.
Osa lapsista, erityisesti tytöistä, ei käy koulua, koska koulumaksut ja matkat kotoa kouluun ovat monille perheille aivan liian kalliita. Lisäksi lapsia tarvitaan työvoimaksi. Jos lapset kouluun laitetaankin, niin he eivät välttämättä voi jatkaa loppuun asti.
Teiden kunnosta joku saattaa pitää huolta, tai sitten ei. Rautateitä ei ole. Kuoppaisilla teillä lyhyetkin matkat kestävät uskomattoman kauan. Pienen Nepalin yli lentää tunnissa, bussilla sama matka kestää tunteja ja tunteja.
Istuessani kaverin moottoripyörän kyytiin hän nauraa minulle, kun ikävöin kypärää, liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja sitä, että tapana olisi ajaa vain yhdellä kaistalla kerrallaan. Täällä sukkuloidaan jatkuvasti kaistalta toiselle autojen, moottoripyörien ja erilaisten eläinten välistä. Sillä tavalla oma matka saattaa nopeutua vaikka useita minuutteja.
Niin, minulle on toistuvasti muistutettu: ”Olet nyt Nepalissa, rentoudu. Polttaisit vähän pilveä, niin et olisi noin kireä.”
Ystävällisistä kehotuksista huolimatta uskon, että minua rentouttaisivat paljon enemmän tukevat kaiteet rotkon reunalla ja sosiaaliturva, jonka avulla katulapset pääsisivät kouluun.
Suurin osa nepalilaisista kommunistipuolueista sanoo tavoittelevansa nimenomaan hyvinvointivaltiota. Kommunistinen kapitalismi kuuluu olevan sen saavuttamiseen hyvä keino.
Jään odottamaan sosiaaliturvaa kannabiksen sijaan.
Kirjoittaja on vapaaehtoistyöntekijänä Demo ry:n projektissa Katmandussa, Nepalissa. Vuosien aseellisten konfliktien ja kansannousun jälkeen Nepalissa käytiin 10.4. historialliset kansankokouksen vaalit. Pian järjestettävässä kokouksessa säädetään perustuslaki ja valitaan maalle siirtymäkauden hallitus.
Tweet