Lanka syntyi suden hetkellä

12.12.2019

Pekka Haavisto

Illan sade piiskaa ikkunalasia. Olen tullut kotiin eduskunnasta ja kaivanut esille vanhoja lehtikoteloita.

Kädessä tuntuu vähän jäykistynyt, karhea paperi. Lehden vihreä, kömpelö logo on kirjoitettu käsin: vihreä lanka. Tunnen oman käsialani. Logon vieressä on pari käpyä. Vihreiden ensimmäinen vaalitunnus.

Niitä ahkeroitiin Eero Haahden viuluverstaalla. Poralla pieni reikä langalle, vihreä lanka lenkille ja reikään, tulitikunpätkä ja liimaa. Valmis.

Vastavalitun vihreän eduskuntaryhmän huone. Ville Komsi nojaa raukeana käsillään pöytään. Hän on koko illan, ja ehkä yönkin, käynyt läpi sanomalehtiä, tekstejä alleviivaten. Ja kirjoittanut muutamia vastineita.

Kalle Könkkölä rullaa sisään sähköpyörätuolillaan, avustaja Harri Ruohomäki laittaa kohdilleen hengitysletkua ja kiinnittää hengityskoneen töpselin seinään. Alkaa kuulua rohina.

Pöydän ympärillä on vilkasta. Maiju Kaajakari, Maija Könkkölä, Eero Paloheimo, Osmo Soininvaara, Päivi Anunti, Eero Haahti, Aulis Junes, Taina Bertell, Kimmo Wilska. Ja monia muita.

Kevään 1983 eduskuntavaaleista on tullut jättimenestys. Vihreillä on ensimmäistä kertaa Suomen eduskunnassa kaksi kansanedustajaa – Komsi ja Könkkölä.

On olemassa vihreä liike, mutta sillä ei ole nimeä, ei osoitetta, ei toimistoa, ei työntekijää, ei osoiterekisteriä, ei jäseniä, eikä ohjelmaa. Se on amebamainen.

Nyt on ongelmana, miten vihreän porukan linjasta päätetään niin, että mahdollisimman moni olisi mukana päättämässä. Pitäisi saada kaikki mukaan, maan eri kolkista.

Eduskuntaryhmän huoneen pitkän pöydän ääressä syntyy ajatus tiedotuslehdestä. Ensimmäisenä ryhmäsihteerinä lupaan ottaa kopin sen tekemisestä.

Osaksi sen vuoksi, että meillä on jo pieni ”lehtitalo” – julkaisemme Kompostin ja Uuden Ajan Auran yhdistyttyä Suomi-lehteä, ja sen ohella rockin ajankohtaislehteä Rumbaa.

Yhteisömme, Perusta ry, työllistää parhaimmillaan 20–30 henkeä.

Tiedotuslehdellä pitää olla nimi. Maija Könkkölä vaatii, että nimen on ehdottomasti oltava Vihreä Lanka. Eikä kukaan yleensä uskalla olla Maijan kanssa poikkiteloin. Nimi on siis päätetty. Homma on tekemistä vaille valmis.

On kesäkuinen, valoisa aamuyö vuonna 1983. Istun iso kahvimuki kourassani Laivanvarustajakatu kolmessa, Perustan lehtiverstaalla.

Kadulle aukeavassa huoneessa on puinen, kohotettu lattia, jonka päällä on suuri sininen valoladontakone, Agfan Compugraphic. Takahuoneessa on valopöytä ja taittotarvikkeet. Välissä on reprohuone. Otsikot, palstat ja kuvat taitetaan käsin tabloidin kokoisille taittoarkeille.

Perustassa palavat valot usein yöllä. Työtä tehdään monessa vuorossa. Pekka Saurin piirroshahmo Hilarius katsoo seinältä haastavana: ”Ei saa jättää muita kuseen.”

Yleensä puolenyön jälkeen on rauhallisempaa. Se on oma työvuoroni. Latojan työ voi olla aika konemaista – käsikirjoitus muokkautuu lehden palstaksi.

Mutta satun muistamaan yön, jolloin Vihreä Lanka syntyi. Olin yksin Laivanvarustajankadulla. Naputin tekstiä. Tekstiä Emmaus Jokioisista, kierrätyksestä, siitä mitä yksi ihminen voi tehdä. Valintojen merkityksestä.

Huomasin, että silmäni alkoivat sumentua. Sitten tunsin, miten kyynel lähti liikkeelle. Otin kulauksen kahvia.

Juuri ennen aamua, suden hetkellä, lähdin kotiin. Ajoin Jopolla aamuvarhaisen Helsingin tyhjiä katuja. Kaupunki ei ollut vielä herännyt.

Mutta kyllä se vielä heräisi.

Pekka Haavisto on ulkoministeri ja Vihreän Langan perustaja.

journalismi  Vihreät 

Tweet