Jäähyväiset ilmastojournalismille

11.12.2019

Lasse Leipola

Lasse Leipola on Vihreä Langan ilmastotoimittaja.

Ilmastotieteen ja -politiikan seuraaminen on ollut tärkeimpiä työtehtäviäni kahdentoista Vihreän Langan vuoteni aikana.

Olen saanut jatkaa ja rakentaa lehden perinnettä yhtenä Suomen johtavista ilmastomedioista.

Minä ja edeltäjäni olemme seuranneet tiiviisti YK:n ilmastoneuvotteluita muulloinkin kuin suurten sopimusten ratkaisuhetkillä Kööpenhaminassa 2009 ja Pariisissa 2015.

Välikokouksien vakiokalustoa ovat olleet Langan toimittajien lisäksi muun muassa Hufvudstadsbladetin ja Maailman Kuvalehden toimittajat. Suurimpien tiedotusvälineiden mielenkiinto on ollut usein jossain muualla.

On ollut ilahduttavaa huomata maailman muuttuvan paremmaksi. Esimerkiksi eläkevakuuttajien kiinnostus sijoitusten ilmastovaikutuksista ja huoli fossiilisijoituksiin liittyvästä riskistä on nykyisin aivan toisella tasolla kuin vuonna 2013. Kun kyselin tuolloin asiaa ensimmäisen kerran, yritykset eivät pitäneet hiilikuplan riskiä merkittävänä. Vastuu eläkerahoista ylitti vastuun ilmastosta.

Vihreä Lanka ei ole koskaan pelännyt vaikeita aiheita. Niin vaikeita, että kunnollisen ymmärryksen saati varsinaisen juttuaiheen löytyminen on ollut epävarmaa.

Ilman tällaista asennetta ei ole mahdollista edistää julkista keskustelua esimerkiksi hiilinielujen kaltaisesta monimutkaisesta ja suuria intohimoja herättävästä asiasta.

Sosiaalisessa mediassa riittää meteliä, mutta algoritmit pitävät huolen siitä, ettei se juuri kaiu kuplien ulkopuolelle. Journalismilla on vielä toistaiseksi valta nostaa sekasorron keskeltä esiin tärkeitä aiheita ja osoittaa niiden merkityksellisyys kunnollisella käsittelyllä ja mittasuhteisiin asettamisella.

Jos keskustalainen kansanedustaja huutaa Twitterissä, että kotimainen nauta on ilmastoteko, väitteen korjaaminen on huomattavasti tehokkaampaa journalistin ohjeisiin sitoutuneen median sivuilla kuin loputtomassa, argumentointivirheitä vilisevässä somejankkauksessa.

Journalismin vahvuus on resurssien mahdollistama huolellisuus ja perusteellisuus. Somepäivityksen takia ei haastatella kymmeniä asiantuntijoita tai matkusteta Sambiaan pohtimaan paikallisen viljelijän kanssa sateita, jotka tulevat vuosi vuodelta myöhemmin ja myöhemmin.

On totta, että muutkin mediat ovat viimeisen vuoden uutisoineet ilmastosta kiitettävästi.

Mutta ilmastomuutos nousi ennennäkemättömästi otsikoihin jo yli kymmenen vuotta sitten Kööpenhaminen kokouksen alla.

Muun muassa Al Goren dokumenttielokuva Epämiellyttävä totuus, ja raportit, joissa ilmastonmuutos tunnistettiin aiempaa suuremmaksi ja kalliimmaksi uhaksi, saivat runsasta julkisuutta.

Kööpenhaminan kokouksen epäonnistuttua median mielenkiinto nuupahti. Talouskriisistä tuli uusi uhkakuva. Jos huoli ilmastokriisistä ei ole toimituksen läpileikkaava tapa katsoa maailmaa, se voi unohtua nopeastikin.

Ilmastokriisin käsittely jää edelleen tiettyjen palstojen tai vakiojuttujen varaan. Tiedesivuilla käsitellään ilmastotiedettä, politiikkasivuilla ilmastopolitiikkaa ja muualla lehdessä esimerkiksi arjen pieniä ilmastotekoja. Kenties riippuvuus mainostajista on syy siihen, että harva kaupallinen media kyseenalaistaa kulutus- ja kasvukeskeisen kulttuurin yksittäisiä juttuja kattavammin.

Lanka on ollut näissä asioissa toisenlainen. Nyt Lanka hiljenee.