Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
2.12.2019
Vuonna 2008 Suomessa tehtiin vertaansa vailla oleva puhallus. Puoluetuki kaksinkertaistettiin kaappaamalla lehdistötuki sen osaksi.
Kyse ei ollut ainoastaan parlamentaarisesta lehdistötuesta, kuten Vihreän Langan
lopettamiseen liittyvissä keskusteluissa on toistuvasti väitetty. Myös
silloinen valikoiva eli harkinnanvarainen lehdistötuki lopetettiin ja
liitettiin puoluetukeen. Kaappausta seliteltiin sillä, että
harkinnanvaraisen tuen saajissa oli lehtiä, joilla oli puoluekytkentöjä.
Yhtä
kaikki, kyse oli median monipuolisuuden ja demokratian
toimintaedellytysten turvaamiseen tarkoitetusta tukimuodosta, jonka
edeltävät sukupolvet olivat meitä varten viisaudessaan luoneet. Kaikissa
sivistysmaissa on vastaava mediatukijärjestelmä. Paitsi Suomessa, jossa
sitä ei enää ole.
Koska Vihreän Langan
osuus valikoivasta lehdistötuesta oli mitättömän pieni, vihreät hyötyi
muutoksesta enemmän kuin muut puolueet. Sen vuoksi on häpeällistä, että
juuri vihreät päätti ensimmäisenä puolueena käyttää journalismin
moniäänisyyden tukemiseen tarkoitetut rahat kokonaan muihin
tarkoituksiin.
Vihreiden puoluetoimisto on kieltämättä
vaatimaton. Hienompien toimitilojen hinta voi kuitenkin olla kovempi
kuin puoluehallitus osaa aavistaakaan. Päätös tehtiin hetkellä, jolloin
maailman informaatioekosysteemi on romahtamassa. Disinformaation
leviäminen ja uutiserämaiden laajeneminen on saavuttanut käännepisteen,
jonka jälkeen elämä maapallolla ei enää ole entisellään, kuten HuffPostin päätoimittaja Lydia Polgreen kirjoitti Guardianissa marraskuussa.
Uutiserämaat ovat alueita,
joilta puuttuu paikallista päätöksentekoa käsittelevä journalismi.
Suomessa tällainen uutispimento on syntynyt esimerkiksi Kemiin, joka
menetti ainoan sanomalehtensä Pohjolan Sanomat vuonna 2017.
Monelle
kansanedustajalle tulee pian vastaan oman vaalipiirin muuttuminen
uutiserämaaksi, jossa heidän on vaikea näkyä. Odotettavissa on lukuisia
lehtien kuolemia tai yhdistämisiä. Jyväskylän yliopiston journalistiikan
yliopistonopettaja Panu Uotila arvioi Maaseudun Tulevaisuudessa lokakuussa, että Suomeen on jäämässä vain 10 – 15 päivälehteä, kun niitä on tällä hetkellä 31.
Viikate
heiluu myös harvemmin ilmestyvien paikallislehtien ja aikakauslehtien
joukossa. Journalismin eroosio on Suomessakin edennyt käännepisteeseen,
jossa järkevän poliittisen keskustelun mahdollisuudet ovat radikaalisti
heikentymässä.
Vihreiden kannalta kehityksessä on erityisen
hankalaa se, että samalla kun media vähenee, sen omistus keskittyy
entistä voimakkaammin muutamaan poliittisesti konservatiiviseen
mediayhtiöön. Samoja ilmastonmuutosta vähätteleviä kolumneja
kierrätetään konserniyhteistyönä ympäri Suomenmaata. Talousjournalismia
tehdään elinkeinoelämän ehdoilla.
Muualla Euroopassa poliitikot
ovat pelästyneet huomatessaan, että heitä käsittelevä journalismi on
loppunut. Mediatukia korotetaan monessa maassa ja Euroopan neuvosto
valmistelee kaikkia jäsenmaita koskevaa suositusta laatujournalismin
tukemisesta.
Ruotsissa ja Norjassa uutiserämaiden syntymistä on
päätetty jarruttaa lisäämällä valtion tukea paikallisjournalismille.
Norjassa uutis- ja ajankohtaisjournalismia tuetaan ennestäänkin yli 50
miljoonalla, Ruotsissa yli 60 miljoonalla ja Tanskassa lähes 70
miljoonalla eurolla vuodessa.
Suomessa mediatukea ei voida hädän
hetkellä korottaa, koska sitä ei ole. Uuden tukimuodon käynnistäminen
vaatisi yli vuoden kestävää hyväksyttämistä EU:ssa. Hallitusohjelmassa
luvataan tukea vastuullisen journalismin toimintaedellytyksiä, mutta
mitään ei ole tehty, vaikka asialla on kiire.
Entisenä Vihreän Langan
päätoimittajana ja nykyisenä Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana
tekisi mieli sanoa vihreille, että ”siitäpä saitte” ja ”pitäkää
tunkkinne”.
Ymmärrän kuitenkin, että poliittinen muisti on
lyhyt. Vihreiden nykyiset päättäjät eivät ehkä ole tunteneet
lehdistötuen historiaa tai ymmärtäneet päätöksensä vaikutuksia.
Kyvyttömyys markkinointiviestinnän ja journalismin erottamiseen on osa
informaatioekosysteemin romahtamiseen liittyvää taudinkuvaa.
Voi
toki ajatella niinkin, että vanhan mallinen lehdistötuki oli tullut
tiensä päähän. Hallituspuolueena vihreiden velvollisuus olisi kuitenkin
käynnistää uudenlaisen mediatuen valmistelu pikaisesti.
Elina Grundström oli Vihreän Langan päätoimittaja 2006-2010.
Tweet