Kun Lanka alkoi rispaantua

20.11.2019

Juha Honkonen

Muistan hetken, jolloin tajusin puoluelehtien lakastuvan. Vihreiden hallintopäällikkö Risto Kankaanpää vinkkasi keväällä 2013, että puoluesihteerit ovat sopineet viestintätuen ja yleisen puoluetuen yhdistämisestä. Tuhon alku, totesin.

Lehdistötuesta oli luovuttu 2008, sillä sen katsottiin olevan yritystukea, josta olisi tehtävä ilmoitus EU:n komissiolle. Puolueille annettava avustus sen sijaan nähtiin poliittisen toiminnan tukemiseksi, jota EU ei pitänyt ongelmallisena.

Puoluesihteerit sopivat silloin, reilu kymmenen vuotta sitten, että puolet 36 miljoonan euron puoluetukipotista ohjattaisiin viestintään, käytännössä lähinnä puoluelehdille. Journalismi oli turvattu – toviksi.

Asiat olivat hyvin viitisen vuotta. Kun erottelua ei vuoden 2013 jälkeen olisi, voisivat puoluetoimistot olla ohjaamatta verovaroja journalismille ja käyttää kaiken itse.

Tiesin, että erityisesti vihreiden johdossa oli halua varojen kaappaukseen. Oma lehti, joka on vanhempi kuin puolue, oli nähty menoeränä ja jopa riippakivenä.

Yritin torpata muutosta käymällä puhumassa asiasta puoluehallituksessa ja oikeusministeriössä. Otin yhteyttä myös muiden puoluelehtien johtoon, mutta vain Kansan Uutisten toimitusjohtaja tuntui ymmärtävän tilanteen vakavuuden.

Alkoi raju toimitusten ja ilmestymiskertojen supistaminen. Kun aloitin Langan päätoimittajana 2011, lehti ilmestyi lähes 50 kertaa vuodessa. Tänä vuonna sitä on julkaistu viisi kertaa vuodessa. Ensi vuoden alusta sitä ei enää julkaista.

Sama on koskenut muitakin puoluelehtiä. Demari ja Suomenmaa ilmestyivät 2011 joka arkipäivä. Nyt edes viikkolehtiä ei enää ole.

Suurin osa puoluelehdistä ilmestyy kuukausittain tai harvemmin. Olen varma, että muitakin aviiseja viedään pian lahtipenkille.

En itke paperilehden perään. On yleistä ja lähes luonnollista, että journalismi digitalisoituu. Laadunkaan ei välttämättä tarvitse siitä kärsiä – joskus käy jopa päinvastoin.

On käsittämätöntä, ettei Lankaa jätetä henkiin edes verkossa. Esimerkiksi ilmastoasioita huippuhyvin seuraava toimitus voisi yhä tehdä juttuja, joihin muu media tarttuu viikon parin viiveellä. Tutkivaa vihreää journalismia olisi myös valtamedian ulkopuolella. Mutta ei.

Mitä lehden tekemisestä säästyvillä rahoilla tehdään? Puolue aikoo ilmeisesti käyttää ne somepöhinään. Vihreät ohjaavat siis journalismiin käytettyjä verovaroja yhdysvaltalaisille somejäteille.

Somekansalla olisi taas hyvä sauma pöyristyä, jos sille vain kerrottaisiin. Toisaalta jos kansa tajuaisi sen verorahoja menevän kymmeniä miljoonia yhtään minkäänlaiseen puoluetoimintaan, se pöyristyisi.

Vihreät ovat sanoneet satsaavansa muuhun kuin omaan journalismiin. Jos puolue aikoo ostaa näkyvyyttä esimerkiksi Ylen tai Hesarin ilmastojutuille, se ei ole journalismin vaan Twitterin tai Facebookin tukemista.

Paras tapa tukea laatujournalismia on rahoittaa sen tekemistä. Sen vihreä eduskuntaryhmä tajusi ensiaskelillaan 1983. Nyt puolue on keski-ikäinen ja kalkkeutunut.

Rispaantunut Lanka katkeaa. Surullista.

Juha Honkonen oli Vihreän Langan päätoimittaja 2011–2016.

journalismi  Vihreät 

Tweet