Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Median ja lukijan pitää yhä kysyä: Entäs ilmasto?
21.10.2019
”Media unohti aikamme suurimman katastrofin”. Näin otsikoin juttuni tammikuussa 2012. Juttu käsitteli kotimaisen median lopahtanutta mielenkiintoa ilmastonmuutosta kohtaan.
Edellisen vuosikymmenen loppupuolella Al Goren Epämiellyttävä totuus -leffa, Nicholas Sternin laajaa huomiota saanut raportti ilmastonmuutoksen talousvaikutuksista, Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neljäs arviointiraportti ja Kööpenhaminan ilmastokokous olivat nostaneet ilmastonmuutoksen otsikoihin.
Muutamaa vuotta myöhemmin ilmastonmuutosta käsittelevien juttujen määrä oli pudonnut Ylellä ja Helsingin Sanomissa kolmannekseen huippuvuodesta 2009. Vihreässä Langassakin ilmastonmuutoksen käsittely oli vähentynyt puoleen.
Tilanne on parantunut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Ilmastonmuutosta käsitellään kotimaisessa mediassa laajemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin.
Tapa, jolla media käsittelee ilmastonmuutosta, ei vieläkään vastaa ilmastokriisin vakavuutta.
Reilu vuosi sitten – sattumalta samoihin aikoihin, kun kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisi runsaasti julkisuutta saaneen puolentoista asteen raporttinsa – puhuimme päätoimittaja Riikka Suomisen kanssa Journalismin päivillä. Haastoimme kollegamme pohtimaan ilmastonäkökulmaa kaikkien juttujen kohdalla.
”Lukijoiden on voitava luottaa siihen, että jos ilmastonmuutosta ei jutussa mainita, ei sillä ole olennaista yhteyttä aiheeseen. Muuten lukijoita johdetaan harhaan. On populismia kertoa kuulijoille asioita, joiden tietää olevan epätosia, mutta jotka yleisö haluaa kuulla. On suurta populismia esittää, että yhteiskunta voi jatkaa nykymenoa lämpenevässä maailmassa”, kirjoitimme tuolloin.
Kutsuimme myös lukijat mukaan ja kehotimme muistuttamaan toimittajia sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #entäsilmasto aina, kun näytti siltä, että ilmiselvä ilmastonäkökulma oli toimittajalta unohtunut.
”Joka juttua varten ei tietenkään tarvitse soittaa Ilmatieteen laitokselle tai ilmastopaneelin puheenjohtajalle. Sen sijaan jokaisen journalistisen jutun kohdalla pitää muistaa, että ilmasto muuttuu ja kaikki sen myötä. Siksi myös journalismin on syytä muuttua.”
Meillä ei ollut suurta budjettia tai markkinointikoneistoa apunamme. Kampanja hiipui talven tullen. Journalismin päivässä, ja muutamassa sitä seuranneessa tilaisuudessa, viestimme tavoitti kuitenkin satoja toimittajia ja alan opiskelijoita.
Ilman herättelyäkin toimituksissa pitäisi tajuta, että ilmastokriisin on vakava ja kattava yhteiskunnallinen ongelma. Sitä ei voi jättää toimittajan työssä huomioimatta.
Kävin viime perjantaina ostamassa kioskilta viiden suuren sanomalehden tuoreimmat numerot. Halusin nähdä näkyykö ilmastonmuutos lehtien sivuilla syksyllä 2019.
Vuodessa on tapahtunut paljon: IPPC:n puolentoista asteen raportti herätti eduskuntapuolueet tekemään joulukuussa lähes yksimielisen linjauksen ilmastopolitiikan kiristämisestä. Ilmastonmuutos nousi myös kärkiteemojen joukkoon kevään vaaleissa. Ja tänä syksynä kansainvälinen ilmastopaneeli syvensi varoituksiaan maankäyttöön ja meriin liittyvillä raporteillaan.
Jokainen ostamastani viidestä lehdestä on käsitellyt nämä merkittävät uutiset omalla tavallaan, mutta #entäsilmasto:n vaatimus oli, että ilmastokriisi näkyisi muuallakin kuin erillisissä uutisissa.
Katsoin lehtien kaikki otsikot, ja silmäilin suurimman osan jutuista läpi.
Yksi #entäsilmasto-kampanjaa ohjanneista kysymyksistä oli ”Miltä yksittäinen juttu tai tiedotusvälineen uutisointi näyttää kolme astetta lämpimämmässä maailmassa?”. Tällaisin silmin katseltuna neljä lehteä viidestä näytti melko omituisilta, sillä niissä ei noteerattu ilmastokriisiä juuri millään tavalla.
Ainoastaan Helsingin Sanomat läpäisi testin käsittelemällä melko näyttävästi Kanadaan suunnitellun öljyputken ilmastovaikutuksineen ja Helsingin yliopiston opiskelijaruokalan linjauksen luopua ilmastosyistä naudanlihan tarjoamisesta.
Viime perjantaina iltapäivälehtiä, Kauppalehteä ja Aamulehteä lukemalla sen sijaan säästyi täysin siltä epämiellyttävältä totuudelta, että ilmastonmuutos uhkaa vakavasti nykyistä yhteiskuntaa.
Toki jokaisesta lehdestä löytyi joitain pieniä juttuja tai viittauksia, jotka jollain tapaa liittyivät ilmastonmuutokseen, ainakin jos niitä sopivasti tulkitsi.
Tarkoitus ei ole tuomita yksittäisiä medioita tai niiden irtonumeroita. Mutta suomalainen media on selvästi vielä kaukana sellaisesta kriisitietoisuudesta, jota ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttäisi.
Ilmastoaiheiden käsittely erillisissä jutuissa luontuu medialta hyvin, mutta journalismin arjessa – tavallisissa jutuissa – ilmastonmuutos mainitaan harvoin.
Siksi moni lukija, katsoja ja kuuntelija ohittaa aiheen täysin. Ilmasto on yhä jotain etäistä ja erillistä – ei sellainen läpileikkaava kriisi, joka pakottaa jokaisen pohtimaan nopeaa muutosta.
Siksi #entäsilmasto:a tarvitaan yhä.
ilmastonmuutos ilmastokriisi media mediakritiikki
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
