Iiro Törmä

”Eerikan kohtalo yllytti politiikkaan” – lastensuojelu on Mirka Soinikosken tärkein tehtävä eduskunnassa

15.10.2019 11.43

Jenni Leukumaavaara

Toukokuussa 2012 lääkäri Mirka Soinikoski oli kotonaan. Aurinko paistoi, ja lapset leikkivät pihassa hiekkalaatikolla. Lasten askartelemat äitienpäivälahjat olivat vielä pöydällä. Radiossa kerrottiin 8-vuotiaan Eerikan kuolemasta.

”Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt. Samaan aikaan, kun meillä vietettiin onnellista äitienpäivää, joku murhasi oman lapsensa.”

Lisätietoja alkoi tipahdella. Selvisi, että lastensuojeluilmoituksia oli tehty useita. Moni aikuinen oli yrittänyt kaikkensa Eerikan pelastamiseksi. Soinikoski tiesi, että nyt oli aika toimia.

Hämeenlinnan keskussairaalan anestesialääkärinä työskennellyt Soinikoski ei pitänyt itseään poliitikkona, mutta liittyi siltä seisomalta vihreisiin. Hän sisuuntui. Eihän tämä näin voi mennä!


Lastensuojelu oli Soinikoskelle tärkeä aihe, koska hänelle tuttu lapsi otettiin huostaan 2000-luvun alkupuolella. Soinikoski auttoi lasta ja tämän perhettä. Hän huomasi, että lapsen osallisuus ja asema lastensuojelussa olivat ala-arvoisia. Yllätyksenä tuli sekin, että palvelujärjestelmä ei edes ajatuksen tasolla yritä auttaa koko perhettä jaloilleen.

Tutun tytön auttamisen lisäksi Soinikoski on toiminut lastensuojelun tuki- ja sijaisperheenä vuodesta 2006 lähtien.

Viime päivien ja viikkojen uutiset lastensuojelun ongelmista eivät yllättäneet Soinikoskea.

”Lastensuojelussa rikotaan säännöllisesti ihmisoikeuksia. Huostaanotettuja lapsia heitellään paikasta ja koulusta toiseen, välillä yritetään kotona huostaanoton purkua, ja sitten takaisin uuteen paikkaan.”

Oikeusasiamies on kiinnittänyt vuosikertomuksessaan huomiota esimerkiksi siihen, että kuntien lastensuojelun  voimavarojen puute, pätevien sosiaalityöntekijöiden huono saatavuus sekä suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.

Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riittämätöntä. Kuntien vastuulle kuuluvan perhehoidon valvonta on puutteellista.
Rajoittamistoimenpiteitä tehdään lastensuojelulain vastaisesti.

Pian vihreisiin liittymisen jälkeen puolue pyysi Soinikoskea kuntavaaliehdokkaaksi. Untuvikko ylsi varavaltuutetuksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 2012.

Eduskuntavaaleissa Soinikoski oli ensimmäisen kerran ehdolla 2015. Keväällä 2019 hän nousi vihreiden kansanedustajaksi Hämeestä, jossa ei ole ollut vihreää kansanedustajaa vuoden 2011 jälkeen.

Kansanedustajaksi valitsemisen jälkeen Soinikoski oli hieman huolissaan siitä, ettei häntä päästetä muualle kuin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan – onhan hän lääkäri, joka työskentelee soten ytimessä. Lopulta Soinikoski sai toivomansa paikat lakivaliokunnasta sekä liikenne- ja viestintävaliokunnasta.

Lakivaliokunnassa käsitellään muun muassa perheiden monimuotoisuuteen ja tasa-arvoiseen vanhemmuuteen liittyviä lakiuudistuksia. Vankeinhoito ja tuomioistuimet kuuluvat myös lakivaliokunnalle. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on läpileikkaava teema kaikessa lainsäädännössä.

Soinikoski on jo käynyt Norjassa lakivaliokunnan kanssa tutustumassa vankeinhoitoon. Lakivaliokunnassa vankien lapset ovat yksi erityisryhmä, joka tarvitsee tukea myös lainsäädännössä.


Lastensuojelulla on Suomessa yhä stigma. Perheet sinnittelevät viimeiseen asti, jotta eivät joutuisi lastensuojelun ”kynsiin”, vaikka lastensuojelun pitäisi tuomion sijaan olla apu ja viestikapula eri toimijoiden välillä.

”Yksin pärjäämisen kulttuuri ei ole lasten eikä perheiden etu”, Soinikoski sanoo.

”Jos 60 000 nuorta on syrjäytynyt, suurin osa on todennäköisesti huostaanotettuja ja sijaishuollossa olleita. Tai sitten heidän olisi kuulunut saada lastensuojelua tai sosiaalihuoltolain tarkoittamaa tukea, mutta sitä ei ole jostain syystä saatu.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Huosta-hankkeessa tutkittiin yli 400 lapsen tapaukset. Heistä yli 70 prosenttia ei ollut saanut mitään palveluja ennen tai jälkeen huostaanoton.

Jotain on tehtykin. Viime vaalikaudella alkanut lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma jatkuu tällä kaudella, ja parlamentaarinen lapsistrategiatyö on alkamassa. 

Soinikosken mukaan lastensuojelun uudistustarve on todellinen. Työ on alkanut, mutta se etenee ”tuskallisen hitaasti”. Tärkeintä on Soinikosken mukaan saada perhepalvelut perustasolla kuntoon. Se on ainoa tie lastensuojelumenojen laskuun ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.


Syrjäytymisen ehkäisy pitää aloittaa jo neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa. Neuvolassa punnitaan ja mitataan vauvaa, mutta perheajattelu pitäisi saada mukaan. Olisi oltava aikaa kysyä myös vanhemmalta, mitä kuuluu – ja ehtiä pysähtyä kuulemaan vastaus.

Äitejä ja koko perhettä pitää tukea jo raskauden aikana – riippumatta perheen muodosta. Tämä kaikki on ennaltaehkäisevää lastensuojelua.

Sijaisvanhempana Soinikoski on nähnyt, että erilaisia perheitä kohdellaan eri tavoin. Soinikoski korostaa, että tuki on rakennettava niin, että se sopii lapselle ja tämän perheelle. Vanhempien määrällä tai sukupuolilla ei pitäisi olla merkitystä.

Pikkuhiljaa suomalainen yhteiskunta ja lainsäätäjät alkavat päästä irti ydinperhekeskeisyydestä.

Joulukuun alussa muuttuu laki lapsen huollosta ja tapaamisesta. Vuoroasuminen saadaan kirjattua vihdoin lakiin ja lapsen osallisuutta lisätään, mutta kahden kodin tasavertaisuus jäi lakiuudistuksessa heikoksi.

Nykyisen hallituksen tavoitteena on tasa-arvoisen vuorovanhemmuuden tukeminen ja lapsen mahdollisuus kahteen tasavertaiseen kotiosoitteeseen. Nykyperheet ovat monimuotoisia, siksi äitiys- ja isyyslait piätisi yhdistää vanhemmuuslaiksi.

Myös toinen Soinikosken valiokunnista, eli liikenne- ja viestintävaliokunta, on lähellä kansanedustajan omaa arkea. Hän pendelöi useita kertoja viikossa Helsingin ja Hämeenlinnan väliä.

Helsingissä kasvanut ja Turussa lääkäriksi opiskellut Soinikoski tiesi opintojensa jälkeen haluavansa töihin keskussairaalaan. Vaihtoehtoina olivat Jyväskylä ja Hämeenlinna. Soinikoski valitsi Hämeenlinnan.

Liikenneyhteyksiä on muuton jälkeen heikennetty: 2009 vähennettiin pysähtyvien Pendolinojen määrää, ja 2016 Hämeenlinnan ohi ajoi myös 14 IC-junaa vuorokaudessa. Kaupunginvaltuutettuna Soinikoski on taistellut junavuoroja takaisin.

Junayhteyksien heikentäminen näkyi nopeasti autojen määrässä Helsingin ja Tampereen välisellä moottoritiellä. Kun VR heikensi kaukojunayhteyksiä 2016, Helsinki-Tampere -moottoritiellä köröttävien autojen määrä nousi parilla tuhannella per päivä.

”Myönnän, että otin melko henkilökohtaisesti junayhteyksiin kajoamisen 2016. Hyvät raideyhteydet ovat elintärkeitä maakunnissa. Meillä Hämeenlinnassa liikkuu päivittäin yli 15 000 pendelöijää.”

Liikennepolitiikassa Soinikosken tärkein tavoite on liikenteen uudistaminen kestäväksi. Työkaluna on 12-vuotinen, vaalikaudet ylittävä suunnitelma liikennejärjestelmistä. Soinikoski on parlamentaarisessa ohjausryhmässä vihreiden edustajana. Ryhmän on tarkoitus kertoa linjauksiaan kevääseen 2021 mennessä.

Liikenteen uudistaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta välillä tulee voittoja. Lokakuun toisella viikolla VR ilmoitti, että se lisää kymmenen päivittäistä junavuoroa Hämeenlinnaan vuoden loppuun mennessä. Erityisesti työmatkustaminen paranee.

”Mahtavaa, tämän eteen on tehty hurjasti töitä!” Soinikoski sanoo.

Vihreät  lastensuojelu  liikennesuunnittelu  eduskunta 

Tweet