Sammeli Heikkinen

Ilmasto ei kestä nykyhakkuita, jos puuta ei käytetä paremmin

4.9.2019 15.28

Lasse Leipola

Ilmastokriisin hillintä edellyttää joko hakkuiden vähentämistä tai suurta muutosta siihen, mitä kaadettavista puista tehdään. Viime vuosina rajusti lisääntyneet hakkuut ovat pienentäneet Suomen metsien hiilinielua. Se tarkoittaa, että metsien hiilivarasto kasvaa aiempaa hitaammin.

Ilmakehälle hiilivaraston kasvu on sama asia kuin hiilidioksipäästöjen pieneneminen. Siksi hiilivaraston kasvun kutistuminen eli hiilinielun pieneneminen merkitsee ilmastolle samaa kuin päästöjen kasvu.

Keskustelussa jää helposti vähemmälle huomiolle se, mitä hiilivarastolle tapahtuu, kun metsä hakataan. Metsiin sitoutunut hiili ei nimittäin hakkuissa siirry suoraan lämmittämään ilmakehää. Jos hakattu puu käytetään puurakentamiseen, puuhun sitounut hiili siirtyy metsän hiilivarastosta vaikkapa puurakennuksen hiilivarastoon. Näin se pysyy pois ilmakehää lämmittämästä.

Hiili voi pysyä puurakennuksen hiilivarastossa jopa vuosisatoja, mutta suuri osa nyt hakattavasta puusta käytetään lyhytikäisiin tuotteisiin – paperiin, selluun tai energiakäytöön. Eivätkä käyttötarkoitukset sulje toisiaan pois. Samasta puusta voi mennä paksu runko sahatavaraksi, ohuempi latva selluksi ja kuoret ja oksat energiakäyttöön.

Kokonaisuutta mutkistaa myös niin sanottu substituutiovaikutus, eli se, kuinka paljon puutuotteiden käyttö vähentää esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimuksessa selvitettiin, miten hakkuiden lisääminen vaikuttaa ilmastoon. Tutkimus julkaistiin heinäkuussa, mutta jäi vähälle huomiolle.

Ilmastolle hakkuiden lisääminen ei ole ongelma, jos kaadettuihin puihin sitoutunut hiili pysyy poissa ilmakehästä. Tutkimuksen mukaan näin ei käy, koska suuri osa puusta käytetään lyhytikäisiin tuotteisiin. Siksi lisähakkuiden vaikutus kääntyisi ilmastonmuutosta hillitseväksi vasta seuraavalla vuosisadalla, vaikka puulla korvattaisiin nykyiseen tapaan betonia rakentamisessa ja fossiilisia polttoaineita enegiantuotannossa.

Lisähakkuista aiheutuvan ilmastohaitan kompensointia voisi nopeuttaa painottamalla pitkäikäisiä puutuotteita, fossiilisten polttoaineiden korvaamista ja nopeuttamalla metsän kasvua.

Metsäteollisuus esittelee mielellään visioitaan uusista tuotteista, mutta niiden laajamittainen kaupallinen hyödyntäminen on vielä kaukana. Esimerkiksi nanosellua pidetään lupaavana materiaalina, mutta sen käytön yleistyminen voi olla vuosikymmenten päässä. Puuvillaa korvaavien tekstiilikuitujen kehittäminen on selvästi pidemmällä, mutta vaikka niitä saataisiin laajaan käyttöön, niiden osuus esimerkiksi nykyisen kokoisesta puutuotannosta olisi melko pieni.

Helsingin yliopiston järjestämässä hiilinielutilaisuudessa tiistai-iltana puhunut tutkija Tuomo Kalliokoski sanoo, että uusien puutuotteiden määrä on ilmastonmuutoksen kannalta olennainen. Siitä näkökulmasta ei näytä hyvältä, että suuri osa kuitupuusta menee perinteiseen selluun – ja sitä kautta esimerkiksi lyhytikäiseen pakkausmateriaalikäyttöön.

”Se on kannattavaa liiketoimintaa, muttei ilmaston kannalta erityisen hyvä tapa käyttää puuta”, Kalliokoski sanoi.

Juttua päivitetty 9. syyskuuta klo 9.25 korjaamalla neljännessä kappaleessa sanapari ”runko hirreksi” muotoon ”runko sahatavaraksi”.

metsät  hiilinielut  ilmastonmuutos  maankäyttö 

Tweet