Toimiva kansalaisyhteiskunta teki ilmastovaalit

24.6.2019

Bella Forsgrén

Bella Forsgrén on vihreä kansanedustaja.

Vaalien superkevät osoitti, kuinka tärkeä toimiva kansalaisyhteiskunta on. Pitkälti sen ansiosta meillä oli ilmastovaalit.

Ilmastonmuutoskeskustelu ei olisi edennyt tähän pisteeseen, jos meillä ei olisi aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja rohkeita ruohonjuuritason toimijoita. Siis tavallisia yksittäisiä kansalaisia, jotka uskaltavat avata suunsa ja ryhtyvät tarvittaessa ilmastolakkoon.

Keskustelussa on jo pitkään korostettu, että ympäristönsuojelu on monilta osin ihmisoikeuskysymys. Kyky ja halu suojella omaa elinympäristöä kumpuaa paitsi kansalaisten käytettävissä olevista resursseista – kuten riittävästä toimeentulosta ja koulutuksesta – myös perusasioista, kuten sanan- ja kokoontumisvapaudesta ja oikeusvaltion toiminnasta.

Vasta kun kansalaisilla, niin aikuisilla kuin lapsillakin, on oikeus ja vapaus omalla toiminnallaan ja sanoillaan ilmaista huoltaan huomisen puolesta, syntyy todellinen yhteiskunnallinen muutos.

Demokratiaan ei kuulu ainoastaan se, että kansalaiset voivat valita vaaleilla edustajansa instituutioihin. Siihen kuuluu myös se, että heillä on mahdollisuus jopa lakkoilemalla irtisanoutua vallitsevasta järjestelmästä.

Tässä tapauksessa vallitseva järjestelmä tuottaa ja on jo pitkään tuottanut joka vuosi valtavan määrän kasvihuonekaasuja, jotka uhkaavat elämää koko maailmassa.

Ilmastolakkoilijat ovatkin ymmärtäneet jotain olennaista. Kyse ei ole enää yksilöistä, vaikka yksilöinä heillä onkin mahdollisuus mielipiteenilmaisuun. Kyse on järjestelmästä, johon jokainen välttämättä osallistuu päivittäin. Juuri ilmastonmuutoksen arkipäiväisten ulottuvuuksien vuoksi nuorten ilmastolakkoilu oli niin tärkeää.

Ilman poliittista pyrkimystä muuttaa järjestelmää pitkällä aikavälillä, nykyistä hallitusohjelmaa ei olisi tullut. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelma, joka paitsi alkaa sanalla ilmastonmuutos, tavoittelee hiilineutraalia Suomea.

Se tarkoittaa todellista järjestelmän muutosta. Siksi olemmekin kaikkein suurimman haasteen edessä. Meidän tulee vähentää päästöjä radikaalisti, mutta myös sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin väistämättömiin haasteisiin. Tässä kansalaisyhteiskunta tulee olemaan keskeisemmässä roolissa kuin koskaan.

Tarvitaan yhä parempia sosiaalisia verkostoja, uusia tapoja järjestäytyä, kekseliäisyyttä ja kykyä reagoida nopeasti, kun aineelliset resurssit vähenevät ja kiertävät yhä pidempään talousjärjestelmässä, lämpeneminen aiheuttaa enemmän säiden ääri-ilmiöitä ja muutokset kuormittavat rakenteitamme.

Ilmastovaalit osoittivat, että näitä meiltä Suomen kansalaisilta kyllä löytyy.