Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Ensikohtaaminen. Puoluesihteeriehdokkaat lavalla. Vasemmalta oikealle Elena Gorschkow, Veli Liikanen, Joonas Niemi, Kirsi Syväri ja Marjo Tapaninen.
Kuinka poliittinen puoluesihteeri on, pohtivat vihreiden puoluesihteeriehdokkaat
28.5.2019 21.07
Vihreiden puheenjohtajakisan jännitys katosi, kun Maria Ohisalolle ei löytynyt haastajia kesäkuun puolivälin puoluekokoukseen.
Kokouksessa tehdään kuitenkin valinta, jonka merkitys puolueelle voi olla melkein yhtä suuri. Siellä valitaan uusi puoluesihteeri. Lasse Miettisen kuusi vuotta puoluesihteerinä tulevat täyteen ja vihreiden rotaatiosääntöjen vuoksi hän väistyy.
Tarjolla uudeksi puoluesihteeriksi on viisi ehdokasta: ammattiyhdistysliike PAM:issa yhteiskuntasuhteiden vastaavana työskentelevä Elena Gorschkow, vihreiden varapuheenjohtaja Veli Liikanen, turkulainen varakaupunginvaltuutettu ja liikunta-alan ammattilainen Joonas Niemi, vihreiden kampanjapäällikkö Kirsi Syväri ja Oulun vihreiden puheenjohtaja Marjo Tapaninen.
Ehdokkaat kohtasivat ensi kerran paneelikeskustelussa tiistai-iltana Helsingin Musiikkitalon kahviossa. Suurta riitaa tai kiihtymistäkään ei nähty, mutta näkemyseroja nousi esiin.
Puoluesihteeri on puolueessa erikoinen hahmo: periaatteessa puoluetoimiston johtaja, käytännössä myös muuta. Paneelissa selvisi, etteivät ehdokkaatkaan olleet aivan yhtä mieltä siitä, millainen puoluesihteerin työnkuva on.
Joonas Niemen mielestä puoluesihteeri on nimenomaan järjestöjohtaja. Marjo Tapaninen taas korosti sitä, että tehtävässä on tärkeintä koordinoida kentän toimintaa ja varmistaa, että vuoropuhelu jäsenten ja puolueen johdon välillä toimii.
Elena Gorschkow muistutti, että puoluesihteeri valitaan poliittiseksi luottamushenkilöksi, vaikka työssä johdetaankin puoluetoimistoa.
”Poliittista siinä on, millaiseksi toimenkuva muodostuu.”
Veli Liikanen korosti ehdokkaista eniten puoluesihteerin työn poliittisuutta.
”Vaikka puoluesihteeri ei ole puolueen näkyvin poliitikko, hänellä on oltava poliittista osaamista ja oma poliittinen profiili.”
Kirsi Syväri vastasi tähän, ettei puoluesihteerin pidä alkaa vetämään omaa poliittista linjaansa.
”Tärkeintä on huolehtia puolueen linjasta. Pitää kiinni puolueen yhdessä päätetystä linjasta.”
Liikanen myönsi, että näin on tehtävä, mutta muistutti, että puoluesihteeri on myös itse mukana luomassa puolueen linjaa.
Syvärin mielestä puoluesihteeri on mahdollistaja, joka antaa muille organisaation jäsenille tilaisuuksia toimia. Liikanen muotoili saman asian niin, että puoluesihteerin pitää antaa jäsenille mahdollisuus muuttaa maailmaa omalla panoksellaan.
Vaikka Gorschkow korosti olevansa pragmaatikko, hän määritteli puoluesihteerin tehtäväksi olla yhteisten unelmien puolesta taistelija.
Tapaninen korosti jäsenyhteyttä:
”Jäsenten ja luottamustehtäviin valittujen vuoropuhelu, sitä tarvitaan lisää. Siitä saadaan niitä menestyksen siemeniä tulevaisuutta varten.”
Niemen mielestä puoluesihteeri on myös visionääri, joka pohtii mihin puolueen olisi mentävä ja innostaa ihmisiä mukaan toimintaan.
Puolueen strategian tärkeydestä ja siitä, että nykyinen paperi on hyvä, olivat yhtä mieltä kaikki. Kuten myös siitä, että toivon lupaaminen äänestäjille on olennaista.
Syvärin mielestä strategiaa on kuitenkin jalkautettava paremmin, eikä sitä saa unohtaa. Jäsenjärjestöjen on peilattava toimintaansa strategiaan useammin kuin kerran, jotta puolueen viesti pysyy yhtenäisenä.
Elena Gorschkow pohti, miten jäsenistöä saisi nykyistä enemmän mukaan ohjelmatyöhön.
”Työryhmissä voisi olla enemmän porukkaa, käytetään sähköisiä kanavia.”
Puoluesihteeriehdokkailta kysyttiin myös klassinen kysymys siitä, pitäisikö vihreitä viedä ympäristöpuolueesta yleispuolueen suuntaan.
Ainoa, joka vastasi selvästi ei, oli Veli Liikanen:
”Me olemme jo yleispuolue. Teimme koulutuksesta keskeisen poliittisen kysymyksen käytännössä omin voimin. Mutta emme voi luopua keskeisestä ympäristönäkemyksestä. Maa ja maailma tarvitsee puolueen, jolle ympäristö on tärkeintä.”
Sekä Syväri että Gorschkow vastasivat, ettei näkökulman laventaminen tarkoita ympäristötaistelusta luopumista. Molempien mielestä vihreiden pitäisi näyttää enemmän taloudellista osaamistaan.
Samaa mieltä oli Marjo Tapaninen.
”Rahapäätökset ovat niitä päätöksiä, jota vaikuttavat ympäristöön.”
Joonas Niemi sanoi olleensa vihreiden jäsen lyhyen aikaa. Hänen mukaansa puolue näyttäytyi juuri ympäristöpuolueena.
”Pitäisi ehdottomasti enemmän olla ympäristöpuolue. Esimerkiksi liikunnassa ja kansanterveydessä olisi mahdollisuus profiloitua.”
puoluekokous 2019 Vihreät puoluesihteeri
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
