Äänestys tuo jäsenistön tahdon esiin

16.5.2019

Salla Merikukka

Salla Merikukka on Vihreiden nuorten pääsihteeri.

Tulevassa puoluekokouksessa valitsemme vihreille koko kaartin uusia luottamustoimijoita.

Olen seurannut sydän sykkyrällä liittoni aktiiveja tavoittelemassa näitä paikkoja, kampanjoimassa tosissaan valintansa eteen.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton edustajat puoluehallituksen ja puoluevaltuuskunnan jäseniksi valitaan nimittäin neuvoa-antavalla sähköisellä jäsenäänestyksellä.

Missään ei ole tarkasti määritelty, miten piirien tai liittojen tulisi asettaa ehdokkaansa prioriteettijärjestykseen.

Vaihtoehtoja valinnan tekijöiksi on ainakin puoluekokousdelegaatit, piirin tai liiton kevätkokous ja neuvoa-antava jäsenäänestys. Olemme valinneet jälkimmäisen. Se suoritetaan liittomme vaalitavan mukaisesti siirtoäänivaalilla.

Äänet kerätään ja lasketaan sähköisesti. Liittohallitus nimittää ehdokkaat neuvoa-antavan äänestyksen pohjalta.

Se on kieltämättä työläs tapa hoitaa asia, ainakin pääsihteerin näkövinkkelistä katseltuna. Mutta minuuttiakaan tähän uhrattua työaikaa en harmittele. Se on ainut tapa, jossa jäsenistömme tahto pääsee varmuudella näkyviin.

Vihreiden tärkeimpiä periaatteita ovat vallan jakaminen, päätösten tekeminen avoimesti ja se, että osallistetaan päätöksentekoon ihmisiä mahdollisimman laajasti.

Kuunnellessa heittoja tilataksiin mahtuvista puolue-eliiteistä muiden kohdalla ei voi kuin hymyillä: Meillä hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyksiin vastasi yhdessä eduskuntaryhmä ja 41-jäseninen puoluevaltuuskunta.

Eikä siinä kaikki: jäsenet otettiin mukaan! Jäsenet saivat esittää jäsenkyselyn välityksellä mielipiteensä tärkeimmistä hallitusneuvottelutavoitteista ja mieluisista hallituskumppaneista.

Tilataksi my ass! Tässä tarvittaisiin jo ruotsinlaiva.

Demokratia vaatii hartiavoimin töitä. Helpommalla monesti pääsisi, kun asioista päättäisi vain kourallinen ihmisiä.

Mielestäni puolueemme vahvuus on juuri siinä, ettemme halua mennä siitä mistä aita on matalin. Vaadimme muilta paljon, mutta itseltämme eniten.

Ylpeys ei saa käydä lankeemuksen edellä. Meidän pitää jatkuvasti tarkastella kriittisesti omaa toimintaamme. Pohtia, voisiko jotakin parantaa.

Miten puolueemme luottamustoimijat valittaisiin niin, että mahdollisimman moni saisi siihen vaikuttaa ja toisaalta niin, että saamme johtoon parhaat mahdolliset luottamuksenkantajat?

Yksi kehitettävä asia tulevaisuudessa voisi olla neuvotteluista luopuminen puoluehallituksen ja puoluevaltuuskunnan kohdalla. Tästä asiasta onkin jo keskusteltu, viimeksi Vantaan puoluekokouksessa viime vuonna.

Keskustelua kannattaa mielestäni jatkaa. Haluammeko me valita ylintä valtaa käyttävät puolue-elimemme kabinetissa? Luotammeko riittävästi omaan väkeemme: heihin, jotka äänestävät ja heihin, jotka ovat ehdolla. Voisiko eri tahojen presentaatio onnistua myös erilaisella valintatavalla?

Muutos ei tietenkään voi tapahtua rytinällä. Kaikki uudet käytännöt vaativat pohdiskelua. Sen ymmärrän varsin hyvin.

Haastankin pohtimaan: miten sinä voisit parantaa jäsendemokratiaa omassa yhdistyksessäsi?