Vihreät

Unto Hämäläisen kirja-arvio: Naiset koulivat Ville Niinistön

3.5.2019 10.42

Unto Hämäläinen

Ville Niinistö luopui vihreiden puheenjohtajuudesta kaksi vuotta sitten ja ilmoitti kirjoittavansa kirjan. Kävi kuten Ville Niinistölle usein käy. Hän yliarvioi omat voimansa, mutta selvisi naisten avulla pälkähästä.

Aikansa yksin yritettyään Niinistö tunnusti tosiasiat. Hän ei ollutkaan setänsä Saulin veroinen kirjallinen kyky ja otti avukseen toimittaja Veera Luoma-ahon.

Näin syntyi kelpo kirja Löytöretkeilijä, joka on elämäkerta ja vihreän poliitikon vaalikirja, sillä Niinistö on ehdolla eurovaaleissa.

Niinistö tekee palveluksen poliittisen historian kirjoitukselle, kun hän kuvaa tarkasti ja rehellisen tuntuisesti pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen vaiheet vuosilta 2011–2014. Niinistö oli hallituksen ympäristöministeri.

Hallitus syntyi pitkien neuvottelujen jälkeen keväällä 2011. Suurvoiton saanut perussuomalainen puolue oli oli kieltäytynyt hallitukseen tulosta, ja Katainen joutui kutsumaan hallitukseen peräti kuusi puoluetta, jotta sillä olisi enemmistö eduskunnassa.

Silloinen tilanne muistuttaa nykyistä hallitusneuvottelutilannetta. Tosin sillä erotuksella, että silloin Timo Soinin perussuomalaisia yritettiin maanitella mukaan, nyt Jussi Halla-ahon perussuomalaisia yritetään pitää poissa Antti Rinteen (sd.) hallituksesta.

Niinistön kirja palauttaa mieliin, miten vaikeaa näin laajan ja sirpaleisen hallituksen työ oli.

Kataisen ja Niinistön lisäksi päähenkilöitä ovat ministeritoverit SDP:n Jutta Urpilainen, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, RKP:n Carl Haglund, kristillisdemokraattien Päivi Räsänen sekä kokoomuksen Alexander Stubb, joka jatkoi Kataisen työtä pääministerinä vuosina 2014–2015.

Kataisen hallituskauden alussa tasavallan presidentti vaihtui, ja Ville Niinistö joutui outoon tilanteeseen.

Hänen johtamansa puolue sai Pekka Haaviston vaalien toiselle kierrokselle ja onnistui kehittämään pienimuotoisen hurmosliikkeen Haaviston tueksi. Voiton peri kuitenkin kokoomuksen Sauli Niinistö.

Sauli Niinistö ei ole omissa kirjoissaan kirjoittanut kovin paljon suvustaan.

Onneksi veljenpoika on avoimempi ja kuvaa Niinistöjen suvun vaiheita ja arkielämää. Ovathan Niinistöt suomalainen versio Kennedyistä, joiden elämään liittyy paljon menestystä, mutta myös paljon henkilökohtaista draamaa. Ja kauniita naisia.

Kennedyjen tapaan Niinistön suvun miehet ovat lahjakkaita mutta särmikkäitä. Suvun naiset joutuvat jatkuvasti kasvattamaan miehiä. Isoäiti Hilkka ja äiti Soili saavat Ville Niinistön kirjassa suurta kunniaa.

Kasvatustyötä jatkoi Maria Wetterstrand, ruotsalainen poliitikko ja vihreiden johtaja, jonka kanssa Niinistö oli naimisissa kahdeksan vuotta. Niinistö sai kotoa seurata, millaista on johtaa puoluetta jo ennen kuin itse astui remmiin.

Emma Kari, Niinistön avustaja ja juuri toiselle kaudelle valittu vihreiden kansanedustaja, jatkoi koulimista. 

”Emma sanoi, että minun pitäisi muuttua ihmisten silmissä tyypiksi, jonka kanssa äänestäjät haluaisivat hengailla”, Niinistö kirjoittaa.

Oli pakko nöyrtyä. ”Pyysin apua, kuuntelin neuvoja ja aloin opetella asioita uudelleen”, Niinistö kertoo.

Ammattiauttajien opastuksessa äkkipikaisesta besserwisseristä kehiteltiin rento ja leppoisa poliitikko. Pitkien vaikeaselkoisten luentojen sijasta Niinistö opetettiin puhumaan kansankielellä ja ottamaan sosiaalinen media haltuun.

Tämä osuus antaa paljon uutta tietoa vihreiden operaatioista sosiaalisessa mediassa ja täydentää kuvaa median murroksesta.

Viherpesu tuotti tulosta: Niinistön luopuessa puheenjohtajuudesta vihreiden kannatus oli 15 prosenttia.

Eduskuntavaaleissa vihreät pystyivät hyödyntämään ex-puheenjohtajansa uurastuksen, paikkoja tuli enemmän kuin koskaan.

Unto Hämäläinen on vapaa toimittaja.

Veera Luoma-aho ja Ville Niinistö. Löytöretkeilijä. Otava. 218 s.

ville niinistö  kirja-arvostelut 

Tweet