Perusasioiden äärellä

8.5.2019

Anna-Kaisa Itkonen

Anna-Kaisa Itkonen vastaa EU-komission ilmasto- ja energia-asioiden viestinnästä Brysselissä. Kannat ovat omia, eivätkä vastaa komission kantaa.

“EU:n pitäisi nyt vaan keskittyä perusasioihin”, on moni puuskahtanut tuskastuneena eurovaalien lähestyessä. Jollain konstilla kansalaiset pitäisi taas houkutella toukokuussa uurnille, kun Suomessakin vielä vasta toivutaan eduskuntavaaleista.

Pitäisikö siis keskittyä perusasioihin ja lopettaa kriisipuhe?

EU:n perusasiat olivat pitkään yhtä kuin kapulakielinen seminaaripuhe Emun syventämisestä ja sisämarkkinoiden kehittämisestä. Uneliaiden konferenssien virtaa rytmittivät milloin mitkäkin kriisit, joita valjastettiin äänestäjien herättelyyn:

“Taas EU on kriisissä! Nämä vaalit ratkaisevat suunnan, sitten päästään takaisin perusasioiden pariin!”

Entä jos EU ei olekaan jatkuvasti kriisissä, vaan 2010-luvun uusi normaali on vain määritellyt EU:n perustehtävät uudestaan? Mitä, jos erillisiä EU-asioita ei enää olekaan? On vain asioita, jotka täytyy yhdessä hoitaa alta pois.

Ilmasto lämpenee myös ensi vuonna. Eurooppa on tulevaisuudessakin houkutteleva kohde muualta tänne pyrkiville. Kansainväliset terroristiverkostot viittaavat kintaalla eurovaalien lopputulemalle, eivätkä muutkaan turvallisuusuhat mihinkään katoa.

EU ei myöskään voi seurata sivusta, kun Yhdysvallat ja Kiina määrittelevät digitalisaation sääntöjä kumpikin omaan suuntaansa: yksi viis veisaa tietojen tai yksityisyyden suojasta, toinen taas vannoo autoritaarisen järjestelmän nimeen.

Suomen eduskuntavaalien tulos peilaa hyvin sitä, mikä näkyy tällä hetkellä Euroopassa. Yhden asian ympärille rakennetut teemavaalit alkavat olla vanhentunut konsepti. Suurin osa kansalaisista äänestää sellaisen politiikan puolesta, joka heidän mielestään parhaiten mahdollistaa sekä vakauden että vaurauden kasvun.

Selkeimmät nuotit tämän saavuttamiseksi ovat toistaiseksi esitelleet kaksi leiriä: se, joka toivoo kehityksen menevän eteenpäin ja se, jolle ratkaisu on aikamatka menneisyyteen.

Toukokuun eurovaalit voittanut ryhmä asettaa ehdokkaansa EU-komission uudeksi puheenjohtajaksi. Hänet vahvistaa tehtäväänsä Euroopan parlamentti, kuultuaan ensin kandidaatin näkemykset komission tulevan viisivuotiskauden työohjelmaksi.

On vaalivoittajan etuoikeus määritellä poliittiset suuntaviivat, mutta yksikään poliittinen ryhmittymä ei voi valita EU:lle mieleisiään perustehtäviä.

Pitkään pinnan alla kyteneet ilmiöt aina muuttoliikkeestä arvojen polarisoitumiseen ja äkkipikaistunut maailmanpolitiikka tuovat EU:n asialistalle kysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan muutakin kuin Nizzan sopimuksen alaviitteiden ulkoa luettelemista.

Nimittäin politiikkaa.

EU:n tärkein tehtävä on rauhan ja vakauden ylläpitäminen. Käytännössä se on yhteisten asioiden hoitamista eurooppalaisten parhaaksi. Poliitikkojen tehtävä on selvittää kansalaisille, mistä asioista päätetään kotimaassa, mitkä edellyttävät yhteisiä EU-ratkaisuja - ja miksi näin on.

Kansalaisten tehtäväksi tässä työnjaossa jää päättää, ketkä asioitamme Brysselissä hoitavat. Sitä kysytään taas kuun lopulla.

Kannattaa olla hereillä.

eurovaalit  vaalit