Mikä on se raja-aitojen Suomi, johon haikaillaan?

12.4.2019

Saara Hyrkkö

Kirjoittaja on vihreä espoolainen kaupunginvaltuutettu. Hän on ehdolla eduskunta- ja eurovaaleissa.

Olen kasvanut eurooppalaiseksi. Niin on moni muukin ikäiseni ja minua nuorempi: meillä on koti paitsi Suomessa myös Belgiassa, Saksassa, Espanjassa ja Itävallassa. Olemme kotonamme Euroopassa, jonka kiinteä osa Suomi on.

Meille Eurooppa on aina ollut käden ulottuvilla, luonnollinen kotimaan jatko. Meille nuorille tuntuu absurdilta haikailu takaisin siihen Suomeen, joka on eristyksissä ympäröivästä maailmasta. Meille sitä vuosikymmenten takaista raja-aitojen maailmaa ei ole koskaan ollutkaan.

Olen syntynyt vuonna 1987. Sukupolvelleni yksi Euroopan unionin näkyvimmistä saavutuksista on Erasmus-opiskelijavaihto. Siinä tiivistyy upealla tavalla eurooppalaisen yhtenäisyyden idea, joka aikanaan synnytti koko unionin.

Opiskelijavaihto tuo siihen osallistuvat oivalluksen äärelle: olemme pohjimmiltamme hyvin samanlaisia niin Lappeenrannassa kuin Leipzigissa. Jännitämme samoja asioita, fiilistelemme yhteisiä juttuja. Meitä yhdistävät eurooppalaiset arvot: avoimuus, yhdenvertaisuus, demokratia, ihmisoikeudet.

Unohtumattomien kokemusten lisäksi Erasmus-vaihto on myös tuottanut melkoisen joukon uusia eurooppalaisia: Euroopan komissio on arvioinut, että vaihto-ohjelman myötä tavanneille pareille on syntynyt jo yli miljoona vauvaa!

Nuoret ovatkin vanhempiin ikäpolviin verrattuina hyvin EU-myönteisiä, niin meillä kuin muissakin jäsenmaissa.

Suomessa nuorten EU-myönteisyys kasvaa yhä vuodesta toiseen. Tuoreessa nuorisobarometrissa kaksi kolmesta nuoresta sanoo, että EU-jäsenyys on eduksi Suomelle. Kymmenen vuotta sitten tätä mieltä oli vielä alle puolet nuorista.

Britannian Brexit-äänestyksessä sukupolvien välille muodostui jopa yllättävän syvä kuilu: nuorista kolme neljästä olisi halunnut jäädä unioniin, kun eläkeikäisistä yli puolet halusi jättää sen.

Brexit onkin yksi tummista pilvistä, joita on viime vuosina kertynyt Euroopan taivaalle. Jo aiemmin Unkarissa ja Puolassa alettiin murentaa oikeusvaltion perustaa, ja viime vuosina äärioikeiston nousu on ravistellut lähes kaikkia unionin maita.

Nämä kehityskulut ovat herättäneet ja järkyttäneet. Sain itse kasvaa tiivistyvän yhteistyön Euroopassa, jossa vapaus, moniäänisyys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen vaikuttivat etenevän vääjäämättä. Historiassa konfliktien repimä maanosa näytti viimein ymmärtäneen, että voitto on sittenkin yhtenäisyydessä.

Näiden huolestuttavien näkymien äärellä nuorten ääni on saatava kuulumaan voimakkaammin Euroopassa. Uuden sukupolven on aika astua eurooppalaisen politiikan näyttämölle, ja näytettävä suuntaa uhkaavan hajaannuksen keskellä.

Eduskuntavaaleissa ja toukokuun europarlamenttivaaleissa voimme vaikuttaa siihen, millaista Eurooppaa rakennamme.

Suomesta on tulossa EU-puheenjohtajamaa ja siksi myös eduskuntavaaleilla on erityinen painoarvo EU-kysymyksissä.

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta saamme rakennetuksi tulevaisuuteen katsovan Euroopan. Meidän pitää taistella ilmaston, ihmisoikeuksien, vapauden, tasa-arvon ja yhteisen eurooppalaisen kotimme puolesta. Tämän hetken nuoret elävät nyt tehtävien päätösten kanssa pisimpään.

eduskuntavaalit  eduskuntavaalit19