Iiro Törmä

”Pankkien pelastamiseen löytyi rahaa – miksei planeetan?”

5.4.2019 9.20

Riikka Suominen

Yhteiskunta ei saa enää olla riippuvainen talouskasvusta, sanoo vihreiden eduskuntavaaliehdokas Tuuli Hirvilammi. Hän ei vastusta kasvua, mutta pitää nykyistä tärkeysjärjestystä vääränä.

”Talouskasvu ei saa syntyä hinnalla millä hyvänsä. Pitää luopua ajatuksesta että ensin tarvitaan talouskasvua ja vasta sen jälkeen voidaan suojella ympäristöä tai jakaa talouskasvun hedelmiä.”

Porvoolainen Hirvilammi on ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä. Hän työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa. Hirvilammille kestävä kehitys on tuttua, sillä hän teki väitöksensä aiheesta.

Talouskasvukeskusteluun hän haluaa tuoda brittiläisen taloustieteilijän Kate Raworthin niin kutsuttuun donitsimallin. Siinä asetetaan raja päästöille ja luonnonvarojen kulutukselle ja korostetaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten koulutusta ja terveydenhoitoa.

“Palvelut ovat päämääriä ja talous väline saavuttaa kestävä hyvinvointi. Voi olla että bkt kasvaa tai laskee, se ei ole oleellista. Tärkeintä on, että talous mahdollistaa nopeat päästövähennykset ja luonnon monimuotoisuuden ja turvataan hyvinvointi.”

Juha Sipilän (kesk.) hallitus on iloinnut uusista työpaikoista. Varsinkin oikeistopuolueet ja elinkeinoelämän järjestöt ovat asettaneet työllisyysasteen noston keskeiseksi tavoitteeksi.

Hirvilammin mukaan yhteiskunta on nykyisessä mallissa riippuvainen talouskasvun luomista työpaikoista ja verotuloista mutta ekologisesti tämä on ongelmallista.

”Kaikki instituutiot on rakennettu talouskasvun varaan. Kun on ollut lama tai 2010-luvun hidasta kasvua, järjestelmä on heti vaikeuksissa. On sanottu, että pitää leikata tai nostaa veroja.”

Talouskasvua perustellaan myös sillä, että sen turvin on varaa suojella ympäristöä. Hirvilammi kyseenalaistaa ajatuksen, että ympäristöä voisi suojella vain korkean tulotason maissa.

”Ajatus, että tietty tulotaso ja bruttokansatuotteen kasvu vähentäisivät ympäristöhaittoja, ei päde. Tutkimukset sen sijaan näyttävät, että suuret tulot ja elintason nousu lisäävät ympäristöhaittoja.”

Mistä saadaan lisää hoitajia vanhuksille ja opettajia kouluihin, jos talous kutistuu?

Tähän yhtälöön on Yhdysvalloissa tuotu esiin ajatus Green New Dealista (GND). Sillä olisi Hirvilammin mukaan annettavaa Suomessakin. 

Green New Dealissä ilmastopolitiikka muuttaa valtion roolia, tuotantoa ja työllisyyttä sekä julkista kulutusta. Suomessa se tarkoittaisi, että tulevassa hallitusohjelmassa kärkitavoitteet olisivat sisällöllisiä. Päätettäisiin esimerkiksi, että päästöt laskevat tietyssä ajassa ja ettei eriarvoisuus kasva. Se, pysähtyykö velkaantuminen, jätettäisiin avoimeksi.

Esimerkiksi Espanjan pääministeri Pedro Sánchez viittasi tammikuussa Davosin talousforumissa GND:hen. Hän sanoi, että uusliberalismin aika on ohi. Sen sijaan tarvitaan sääntelyä ja julkista rahoitusta, jotka muuttavat tuotannon rakennetta. Hirvilammi on samoilla linjoilla.

Euroopan investointipankki jakaa jo nyt rahoitusta puhtaan energian projekteille. Hirvilammista sen roolia voisi kasvattaa. Suomeen pitäisi luoda vastaavia rahoittajia, joilla olisi  ilmastotavoittet pelkän voitontavoittelun sijaan.

HIrvilammi haluaisi myös selvittää eläkerahastojen roolia ilmastohankkeiden rahoittamisessa.

”Kuinka paljon eläkejärjestelmän tuotoista voitaisiin suunnata ilmastotoimiin ilman, että vaarannetaan tuottavuutta ja eläkejärjestelmän kestävyyttä?”, Hirvilammi sanoo.

Hän muistuttaa, miten vuoden 2008 finanssikriisin annettiin hätälainoja ja keskuspankit laittoivat lisää rahaa liikkeelle.

”Pankkien pelastamiseen löytyi rahaa. Miksi planeetan pelastamiseen ei riitä? On pelottavaa, jos talouspolitiikan kapeat reunaehdot aiheuttavat rahan puutetta.”

Sipilän hallitus puhui usein valtion velasta taakkana tuleville sukupolville. Hirvilammista ekologisen velan jättäminen on huolestuttavampi taakka.

”Budjettiraamit on asioita, joita ihmiset voivat muokata, toisin kun planetaariset reunaehdot.”

Omassa arjessaan Porvoossa Hirvilammin on vaikea elää irti talouskasvusta.

”Perheellämme on esimerkiksi asuntolainaa ja biokaasuautosta lainaa. Niissä on korkoa, joten olen kiinni siinä, että pitää tienata.”

Ylipäätään yksitäisen ihmisen on vaikea irroittautua talousjärjestelmästä. Hirvilammin väitöskirjatutkimus käsitteli sitä, kuinka paljon omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, elääkö luonnon kantokyvyn rajoissa.

Vaikutusmahdollisuudet osoittautuivat rajallisiksi. Jopa köyhimmät suomalaiset käyttävät liikaa luonnonvaroja. Vaikka oman kulutuksensa vetäisi minimiin, ei silti elä kestävästi.

Ihminen voi valita ekosähköä, kasvisruokaa ja olla lentämättä, mutta rakenteet, kaukolämpö, liikenneinfra ja rakennukset nojaavat kestämättömään luonnonvarojen kulutukseen.

”Kuluttajavalinnat on rajoitettu lähestymistapa ympäristöongelmiin. Päästömme ovat muotoutuneet historiallisesti ja kulttuurisesti.”

Siksi Hirvilammi haluaa kansanedustajana muuttaa rakenteet kestäviksi.

”Tarvitaan paljon investointeja, jos meidän pitää nopeasti luopua fossiilisista, ja saada liikenne Suomessa raiteille. Innovaatiot syntyvä yksityisissä yrityksissä, mutta tarvitaan vahvaa julkista ohjausta ja rahoitusta.”

talouskasvu  degrowth  talouslasku  donitsimalli  green new deal  eduskuntavaalit  eduskuntavaalit19 

Tweet