Pakkopalautus on viimeinen askel, kun turvapaikkaprosessi ei toimi

14.2.2019

Anna Sahinoja

Anna Sahinoja on nyt jo täysi-ikäisen, alaikäisenä turvapaikanhakijana Suomeen tulleen nuoren kummitäti.

Helmikuun ensimmäisellä viikolla Suomi palautti jälleen turvapaikanhakijoita Afganistaniin. Turvattomaan maahan, johon Amnestyn mukaan ei tulisi palauttaa ketään.

Edellinen palautuslento oli marraskuussa 2018. Molemmissa koneissa istui myös yksin alaikäisenä Suomeen saapuneita nuoria.

Parikymppisen nuoren pakkopalautus Kabuliin poliisin saattamana on viimeinen askel toimimattomassa turvapaikkaprosessissa. Siihen kulminoituvat ensimmäisten puhuttelujen virheet ja epäpätevien oikeusavustajien kädenjälki. Pahimmassa tapauksessa molemmat.

Liian moni alaikäisenä maahan saapunut on prosessissa vain edustajansa ja oikeusavustajan varassa. Jos 18-vuotispäivä on ennen ensimmäistä haastattelua, voi nuori olla yksin jo ensimmäisellä puhuttelukerralla.

Unicef nosti viime keväänä julkaistussa Protected on Paper? -tutkimuksessaan esiin oikeusavun riittämättömyyden turvapaikkaprosessin aikana.

Laki oikeusavusta muuttui 2016. Sen jälkeen maksutonta oikeusapua saa enää julkiselta oikeusaputoimistolta, jonka oikeusavustajat eivät ole erikoistuneet pakolaisjuridiikkaan samalla tavoin kuin esimerkiksi pakolaisjärjestöjen juristit.

Unicef nosti tutkimuksessaan esiin myös sen, että yksintulleiden turvapaikanhakijalasten asioista vastaa väärä viranomainen.

Lapsi on ennen kaikkea lapsi, vaikka hänet tällä hetkellä nähdään prosessissa ennen kaikkea turvapaikanhakijana. Yksin tulleiden alaikäisten tulisi olla lastensuojeluviranomaisten vastuulla, eikä maahanmuuttoviraston, kuten tällä hetkellä.

Myöskin puhutteluissa puhuttelijalla tulisi olla kokemusta lasten puhuttelusta. Varsinkin 2015–2016 puhuttelijat olivat kokemattomia, eikä heillä ollut lasten puhuttelussa tarvittavia valmiuksia.

Esimerkkejä kulttuuritaustan huomioisen puutteista on lukuisia. Nuorelta kysyttiin puhuttelussa, tapahtuiko asia kesällä. Nuoren kotimaassa on kuiva kausi ja sadekausi. Käsitteinä kesä ja talvi olivat tuntemattomia.

Matkasta on kysytty kilometreissä nuorelta, joka ei osannut mittayksiköitä. Puhutteluissa on myös kysytty länsimaisen ajanlaskun mukaisia tietoja nuorilta, joiden oma ajanlasku on persialaisen kalenterin mukainen.

Erityisen huonoon asemaan turvapaikkaprosessissa jäävät ne nuoret, jotka täysi-ikäistyvät joko turvapaikkaprosessin aikana tai juuri ennen sen alkua. Heitä kohdellaan aikuisina, eikä heillä ole oikeutta edustajaan 18 vuoden rajapyykin jälkeen.

Yksin vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä, tuntematta turvapaikanhakuprosessia, on hyvin hankala toimia.

Vuosina 2015–2016 tulkeista oli huutava pula. Puhutteluissa käytetyt tulkit olivatkin osin kokemattomia, eikä tulkin äidinkieli usein ollut puhuteltavan oma äidinkieli. Suomen kieltä osaamaton nuori ei ole itse voinut tarkistaa puhuttelupöytäkirjojaan, ja niihin on monissa tapauksissa jäänyt vääriä tietoja.

En vastusta kaikkia pakkopalautuksia. Tällä hetkellä en kuitenkaan pysty luottamaan siihen, ettei koneessa istu myös ihmisiä, joilla olisi oikeus kansainväliseen suojeluun.

Emme voi olla varmoja, että palautuslennolla saatettuna istuva on saanut kunnollisen käsittelyn asiaansa. Osa varmasti on, mutta osan turvapaikkaprosessi petti. Riskinä on, että Suomi rikkoo palautuskieltoa kuolemaan ja kidutukseen.