Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Haluatko pienen hiilijalanjäljen? Älä vaurastu!
28.1.2019
Mikä on kaikkein tärkein henkilökohtainen ilmastoteko?
Kasvispainotteinen ruokavalio, lentämisen ja autoilun vähentäminen sekä kodin sähkön vaihtaminen uusiutuvaan, ovat kaikki tehokkaita keinoja pienentää omaa hiilijalanjälkeään.
On kuitenkin yksi keino ylitse muiden. Jos haluaa pienen hiilijalanjäljen, ei kannata olla rikas. Ainakaan ei kannata elää kuten rikkaat elävät.
Tilastokeskuksen mukaan Suomen rikkaimpaan kymmenykseen kuuluvan ihmisen vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat 19 tonnia.
Keskimäärin suomalaisten hiilijalanjälki on puolet vähemmän, noin kymmenen tonnia. Pienituloisimpien kohdalla luku on seitsemän tonnia.
Rikkaimmat suomalaiset aiheuttavat siis lähes kolminkertaisen määrän päästöjä vähävaraisimpiin suomalaisiin verrattuna.
Varakkaimmissa kotitalouksissa on useampia autoja, niissä tehdään enemmän ulkomaanmatkoja ja asutaan väljemmin. Rikkaimpien kasvihuonekaasupäästöt erottuvat muista erityisesti liikenteessä ja vapaa-ajan kulutuksessa.
Monesti sanotaan, että ilmastoystävällisten kulutusvalintojen vaatiminen on elitististä. Köyhillä ei ole varaa tehdä näitä valintoja, sillä kaikki rahat menevät välttämättömiin asioihin.
Näin varmasti osittain onkin. Mutta eivät rikkaatkaan ekologisia valintoja tee. Vaikka varaa olisi.
Varakkaimman kymmenyksen päästöt ovat esimerkiksi elintarvikkeissa yli kaksinkertaiset köyhimpään kymmenykseen verrattuna.
On turha syyllistää vähävaraista, joka ostaa silloin tällöin leivän päälle lauantaimakkaraa, kun varakkaimmissa pöydissä ei olla näköjään herätty ilmastoystävälliseen ruokavalioon.
On totta, että köyhemmillä päästöt ovat euroa kohti suuremmat kuin varakkailla. Alempien tuloryhmien kulutus kun on pääasiassa välttämätöntä ruokaa, asumista ja liikennettä.
Näissä voi toki köyhempikin tehdä ilmastoystävällisiä valintoja. Mutta jos se ei Suomen rikkaimmiltakaan, miten voimme olettaa sen onnistuvat köyhyysrajan alapuolella kamppailevilta?
Suomalaisten vuosittaisen hiilijalanjäljen pitää tippua noin kolmeen tonniin hiilidioksidia vuoteen 2030 mennessä. Se vaaditaan, jos haluamme tehdä osuutemme siitä, ettei maapallo lämpene yli 1,5 astetta.
Vähävaraisten pitäisi siis suunnilleen puolittaa päästönsä. Rikkailla on paljon enemmän tekemistä. Heidän pitäisi pienentää päästöjään huimat 85 prosenttia.
Havaintojeni perusteella yhteiskuntamme paremmin pärjäävät korostavat vapaaehtoisten kulutusvalintojen merkitystä tehokkaana keinona puuttua ilmastonmuutokseen.
Sääntelyä ja verotusta pidetään pahana. Usein muistetaan myös sanoa, miten erilaiset tasaveroluonteiset päästöverot iskisivät kaikkein pahiten pienituloisiin, joilla suurin osa rahasta menee välttämättömiin kuluihin.
Tasaveron kaltaiset kulutusverot eivät olisi reiluja vähävaraisille. Ympäristö- ja kulutusverojen tuloeroa lisäävän vaikutuksen voisi kuitenkin helposti tasata tuloverotuksella ja tulonsiirroilla. Kokonaisuus ratkaisee.
Missä ovat esimerkillä johtavat? Ne jotka näyttävät, että vapaaehtoiset ilmastotoimet riittävät? Missä ovat huippuekologisesti elävät rikkaat? Heillähän pitäisi olla varaa tehdä ympäristöystävällisiä elämäntapavalintoja. Miksi kaikki eivät jo aja sähköautoilla, tee lomamatkoja junalla ja asu trendikkään tiiviisti?
Olisiko sittenkin tarpeellista muuttaa yhteiskunnan sääntöjä ja rakenteita, jotta kaikki osallistuvat yhteisiin ilmastotalkoisiin? Ja vieläpä niin, että suurin muutos vaaditaan niiltä, joilla on sen tekemiseen eniten paukkuja.
Maailman väestön rikkain kymmenys – johon muuten käytännössä kaikki suomalaiset kuuluvat – tuottaa puolet kaikista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä.
Vähävaraisempi puolisko maailman väestöstä tuottaa viisi prosenttia kaikista globaaleista päästöistä.
Kirjoittaja on Suomen mittakaavassa tukevasti keskituloinen. Hiilinjalanjälkeni on Sitran elämäntapatestillä laskettuna 5 000 hiilidioksidikilon kuormistusta vastaava.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
