Naiset mukaan EU:n tulevaan tuolileikkiin

27.12.2018

Anna-Kaisa Itkonen

Anna-Kaisa Itkonen vastaa EU-komission ilmasto- ja energia-asioiden viestinnästä Brysselissä. Kannat ovat kirjoittajan omia, eivätkä vastaa komission kantaa.

Olen ihmistyyppiä, joka joulukuun tullen pänttää läpi elämäntapaoppaat ja aarrekarttaohjeet siinä toivossa, että niistä löytyy viisaus parempaan tulevaan vuoteen.

Koulukunnasta riippumatta kaikki niksejään jakavat tahot ovat yksimielisiä siitä, että mitään ei voi saavuttaa ilman selkeää tavoitetta. Se pitää sanoa ääneen ja mielellään kirjoittaa paperille.

Tulevaan vuoteen valmistautuvat myös eurooppalaiset puolueet. Ensi kesänä on jaossa kymmenittäin EU-politiikan superpaikkoja, kun valta EU:ssa vaihtuu eurovaalien jälkeen.

Brysselin huippuvirat on perinteisesti jaettu miesten kesken. Olisiko aika asettaa EU:lle tasa-arvotavoite, sanoa se ääneen ja kirjoittaa paperille?

Euroopan parlamentille ei sukupuolikiintiötä voi asettaa, koska parlamentin kokoonpano on äänestä­jien käsissä.

Kaikkien muiden toimielinten kärkipaikat jaetaan kuitenkin poliittisin perustein. Niissä nimityksissä ei naisia ole juuri huomioitu. Esimerkiksi Euroopan komissiossa tilanne ei ole edistynyt viidessätoista vuodessa mihinkään.

Naiskomissaarien määrä on ollut enimmillään kymmenen. Kaikkiaan komissaareja on 28. Heitä esittävät toimeensa jäsenmaiden hallitukset.

EU:n yli 60-vuotisen historian aikana johtopaikoille on noussut naisia neljä kertaa, eikä silloinkaan vaikutusvaltaisimpiin tehtäviin.

Keskustelu naisten asemasta EU:n johdossa on edennyt tasan siihen, että aihe kaivetaan viiden vuoden välein naftaliinista ja poliitikot suhtautuvat asiaan ”periaatteessa myönteisesti”.

Lopulta paikat jaetaan kuten aina ennenkin.

Tasa-arvo ei etene suhtautumalla siihen periaatteessa myönteisesti. Ilman selkeää suunnitelmaa naisten asema EU:n johdossa ei parane.

Olisiko mahdoton ajatus asettaa tasa-arvotavoite, ja sitten pyytää puolueilta sekä mies- ja naisehdokasta kaikkiin kärkitehtäviin?

Moni vastustaa ehdotuksia perustelemalla, etteivät sukupuolikiintiöt toimi politiikassa.

Päinvastoin. Kaikissa EU-maissa on ollut käytössä laissa säädetty, sataprosenttinen mieskiintiö, joka toimi vuosisatojen ajan aukottomasti. Suomi luopui tästä kiintiöstä ensimmäisenä vuonna 1906.

”EU:lla on niin paljon muitakin isoja haasteita hoidettavana”, kuuluu kollektiivinen huokaus.

Siksi tasa-arvon toteutumisen odotteluun on turha haaskata yhtään enempää eurooppalaisten aikaa. Asia on helppo hoitaa ensi kesänä pois päiväjärjestyksestä.

Aarrekarttateorioiden mukaan jo pelkkä selkeän tavoitteen asettaminen alkaa poikia monenlaisia positiivisia sivuvaikutuksia.

Ajatelkaa, jos EU:n siirtyminen monimuotoisempaan päätöksentekoon johtaisi lisäksi siihen, että vanhoihin ongelmiin alkaisi löytyä uusia ratkaisuja!