Miksi kaikki odottavat Haavistoa?

1.11.2018

Sammeli Heikkinen

Miksi kaikki odottavat Pekka Haavistoa vihreiden pätkäpuheenjohtajaksi? Miksei jo ehdolla olevaa Outi Alanko-Kahiluotoa oteta lukuun?

Alanko-Kahiluoto on kolmannen kauden kansanedustaja, vetänyt vihreää eduskuntaryhmää hyvän pätkän ja on asiantuntija ajankohtaisissa sote-kysymyksissä.

Silti politiikan toimittajien kommentaareissa hänet mainitaan vasta loppukaneeteissa. Ainakin Helsingin Sanomien Marko Junkkari ja Ilta-Sanomien Timo Haapala ovat siinä käsityksessä, ettei Alanko-Kahiluodolla ole mahdollisuuksia.

Niinpä julkisuudessa on koko viikko odotettu, kuka on se oikea ehdokas. Ensin kieltäytyi Maria Ohisalo, minkä jälkeen Ville Niinistön epäiltiin tarttuvan puolueen peräsimeen. Kun Niinistö sanoi ei, odotettiin Emma Karin päätöstä.

Mutta ennen kaikkea on odotettu Haaviston päätöstä. Ainakin sen jälkeen, kun Niinistö kieltäytyi.

Vihreiden kansanedustaja Satu Hassi kirjoitti eilen terävästi Facebookissa siitä, että vihreiden ehdokkaiden katsotaan piilottelevan, vaikka Alanko-Kahiluoto on ilmoittautunut halukkaaksi ja Emma Karikin vielä tuossa vaiheessa pohti asiaa.

”Uskottavuuden tärkein kriteeri näyttää olevan, että on setä. Tai ainakin mies. Mieluiten sellainen, joka on ennenkin ollut puolueen puheenjohtajana. Helsingin Sanomien pääkirjoitus Touko Aallon eroilmoituksen jälkeen listasi kolme puolueen entistä puheenjohtajaa, kolme miestä”, Hassi kirjoitti.

Toki myös vihreiden kärkinimien puheilla on ollut vaikutus Niinistön ja Haaviston nimien painottumiseen. Ovathan puheenjohtajakisasta kieltäytyneet puhuneet juuri valtakunnallisesti tunnetusta vihreästä. Eikä sellaisia kovin monta ole.

Politiikan toimittajien – ja toki monien muidenkin ihmisten – taipumus nähdä politiikka pelkkänä pelinä häivyttää sitä, että kyseessä on oikeasti vaikea paikka.

Vaaleihin on puoli vuotta ja vihreiden kannatus on laskenut gallupeissa. Toki tilaisuutta loistamiseenkin tarjotaan. Jos nykyinen gallupkannatus toteutuisi, pätkäpuheenjohtaja toisi vihreille historiallisen vaalivoiton. Siitä olisi hyvä lähteä kesän puoluekokoukseen.

Keskiviikkoiltana julkaistu Alma-kannatusmittaus antoi myös pienen toivonkipinän siitä, että galluptuloksetkin alkavat kohentua.

Outi Alanko-Kahiluodon kohdalla jatkon hakemiseen kesällä ei ole mitään estettä. Voisi kuvitella, että pätkäpuheenjohtajuuden päälle Alanko-Kahiluoto haluaisi jatkaa neljä vuotta. Pyrkihän hän puheenjohtajaksi jo 2011, jolloin jäi toiseksi Ville Niinistön jälkeen.

Jos pätkäpuheenjohtaja kertoisi heti haluavansa jatkaa myös kesän jälkeen, se toisi vaalikampanjaankin ryhtiä ja uskottavuutta. Äänestäjä tietäisi, mitä äänestää. Tietoa tulevaisuudensuunnitelmista toivovat myös puoluevaltuuskunnan jäsenet.

Toisaalta, eipä ole mitään estettä sillekään, että Pekka Haavisto menisi pätkäpuheenjohtajuuden päälle puoluekokoukseen puheenjohtajaehdokkaana.

Haavistoa on kaavailtu lähinnä väliaikaisratkaisuksi, mutta olisiko veteraanilla halua palata puolueen peräsimeen pidemmäksi aikaa? Olisihan hyvin menneiden vaalien jälkeen jopa ulkoministerin salkku saatavilla.

Pelkkä halu ei tietenkään takaa vielä mitään. Puheenjohtajaa ei valitse vihreä eduskuntaryhmä, jokin puolueen sisäpiiri tai politiikan toimittajat.

Puheenjohtajan valitsee 43 puoluevaltuuskuntaan kuuluvaa vihreää, jotka ovat enimmäkseen aivan tavallisia suomalaisia.

Vihreät  politiikka  puheenjohtajavaali 

Tweet