Antaa tulla sitä vastuuta

26.10.2018

Sammeli Heikkinen

Nyt voisi olla sauma. Lokakuun alussa julkaistu kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti herätti suomalaisen median ja suomalaiset.

Ilmastonmuutoksesta ei ole kirjoitettu, puhuttu ja tviitattu koskaan näin paljon. Ainakin puheissa moni on valmis toimimaan, jos taistelukutsu ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun tulee.

Jopa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tuntui oikaisevan ruotonsa, kun hän ilmoitti kutsuvansa eduskuntapuolueet keskustelemaan siitä, mitä ilmastonmuutoksen hillintä merkitsee.

Toki Sipilän ilmoitus tuli muutama tunti IPCC:n raportin julkaisemisen jälkeen, mikä sai sen vaikuttamaan reaktiolta yllätyksenä tulleeseen median rumputuleen. Ja toki keskustelun merkityksen ratkaisee se, onko tarkoitus oikeasti pohtia, mitä voidaan tehdä, vai onko tarkoitus vain tehdä mahdollisimman vähän. Periaatteessa kunnon keskustelu voisi olla hyvä lähtöteline kunnon toiminnalle.

Mutta nyt, kun IPCC:n raportista on kulunut vain tovi, ilmastonmuutos tuntuu pudonneen hallituksen pöydältä. Sipilä on palannut lempipuuhaansa, ammattiyhdistysliikkeen vastaiseen taisteluun.

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) taas käytti täysin rinnoin hyväkseen hallituksen hänelle suomaa keulimisvapautta. Soini leimasi taannoin väsyneessä Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan ilmastonmuutoskeskustelun vouhotukseksi.

Hallituksen julkilinjaan tämä tuskin sopii sen paremmin kuin Soinin taantumuksellinen aborttivastaisuuskaan, mutta hallitus tarvitsee sinisiä pitämään itsensä pystyssä. Siksi Soini saa irrotella vapaasti kevään vaaleihin saakka.

Soinin puheiden painoarvo lähestyy nollaa samaa tahtia kun vaalikausi lähenee loppua. Soinin kirjoitus oli kuitenkin kiinnostava siksi, että se edusti hyvin perinteistä ja vanhanaikaista ilmastonäkemystä: turha hätäillä tai muuttaa mitään, me suomalaiset teemme aivan tarpeeksi.

Soinin näkemyksen vetovoima perustuu siihen, ettei Soini vaadi mitään, vaan kehottaa vetämään peittoa ylemmäs ja kääntämään patteria isommalle. Vika on toisissa ja muualla.

Löysän hyysäävä, paijaileva soinilaisuus on uponnut riittävään osaan kansasta riittävän hyvin. Siitä todistaa Soinin ministerinsalkku.

Ehkei uppoa enää. Tuntuu, että jokin muuttuu. Tuntuu, että moni ihminen olisi valmis muuhunkin kuin lupauksiin pehmeänä pullasuttuna jatkuvasta elämästä.

Tuskin kukaan kaipaa vaikeuksia tai mullistuksia elämäänsä, mutta nyt on ehkä ymmärretty, että ilmastonmuutoksen hillintä pakottaa muutoksiin.

Lihansyönnin ja lentomatkustamisen vähentäminen ovat henkilökohtaisia valintoja, joiden merkitys ilmastotaistelun kokonaisuudessa on pieni. Mutta omat ratkaisut ovat myös vastuun ottamista.

Kun itse pudotin lihan suureksi osaksi ruokavaliostani, tunsin paitsi omatuntoni keventyneen myös ottaneeni elämäni hieman enemmän omaan hallintaani.

Nyt siis olisi poliitikkojen sauma tarjota ihmisille ilmastovastuuta. Vastuunkantajia alkaa löytyä. Ja sitä paitsi vastuu tuo myös valtaa.

ilmastonmuutos  ilmastopolitiikka 

Tweet