Puhutaan jaksamisesta!

25.10.2018

Salla Merikukka

Salla Merikukka on Vihreiden nuorten ja opiskeijoiden liiton pääsihteeri.

On syksy, ja ilmassa on syyskokousten jännittävää väreilyä! Samalla kun ihmiset innostuvat tehtävistä ja asettuvat ehdolle, on hyvä hetki puhua myös jaksamisesta.

Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja aika monenmoista hommaa täällä pyöritellään ihan vapaaehtoisvoimin. Jotta vapaaehtoishommissa jaksaa, tulee taakan olla sopivan kevyt kantaa ja homman palkitsevaa. Kivaa pitää olla! Tehtävien pitää olla selkeitä, kommunikoinnin sujuvaa.

Aika paljon näistä asioista on vastuussa vapaaehtoistoiminnan koordinoijat - puheenjohtajat ja järjestöjen työntekijät. Mutta paljon jaksamiseen ja hyvään meininkiin voi vaikuttaa vapaaehtoiset itsekin. Mielestäni näistä ei puhuta tarpeeksi, joten tässä muutamia ajatuksia.

Vältä haalimista! Ota luottamustehtäviä vain sen verran kuin oikeasti pystyt hoitamaan. Innoissaan tehtäviä tulee haalittua helposti liikaa ja niiden vaatimaa aikaa aliarvioitua.

Ensimmäinen virhe on aikatauluttaa kalenterin jokainen tunti nukkumista lukuunottamatta johonkin tekemiseen. Kukaan ei oikeasti kykene tähän, ainakaan kovin pitkää aikaa. Ihminen tarvitsee lepoa ja aikaa palautumiseen, vapaaehtoishommistakin.

Rajoittaminen kannattaa! On itsellekin palkitsevampaa hoitaa yksi asia hyvin kuin kolme huonosti. Liiallisesta määrästä hommaa turhautuu nopeasti, kun ei voi hoitaa asioita niin hyvin kuin haluaisi.

Ja se on tylsä homma, sillä vapaaehtoistoiminnan tulisi olla nimenomaan palkitsevaa. Muista kuitenkin, että useimmiten 80 prosentin panos on lopputuloksen kannalta aivan riittävä.

Voit saada kaiken, ainakin lähes kaiken, mutta miksi yrittää suorittaa koko maailmaa kerralla? Mieti, mihin haluat antaa panoksesi ensi vuonna ja valitse vapaaehtoistoiminnan painopisteesi. Joskus meidän aktiivisten ihmistenkin voi olla hyvä pitää välivuosi ja keskittyä ihan vain itseemme.

Ei-sanasta. Olitko suunnitellut välivuotta, mutta löysitkin itsesi lopulta sanomasta "okei" loputtomiin suostutteluihin?

Muista, että suostutteluihin ei tarvitse myöntyä. Sinä itse tiedät parhaiten, mikä sopii tämänhetkisen elämäsi kokonaisuuteen. Muistetaanhan uskoa, kun joku sanoo ei! Joskus sitä voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta ihmisillä on oikeus ei-sanaan myös järjestötoiminnassa.

Mitä jos kuitenkin tuli haalittua liikaa hommia ja pakka meinaa hajota? Älä hyvä ihminen ainakaan piilottele sitä!

Kerro tilanteestasi vapaaehtoistoiminnan koordinoijille rehellisesti ja suoraan. Voin luvata, että he eivät suutu sinulle, vaan keksivät tilanteeseen aivan varmasti ratkaisun.

Mitä aiemmin asian tuo esille, sen helpompi se on ratkaista, mutta mieluummin myöhään kuin ei milloinkaan. Avoin kommunikaatio ja omista tuntemuksista kertominen on avain tässäkin asiassa. Vapaaehtoistoiminnan takia ei kannata riskeerata kenenkään terveyttä.

Mitä minulle kuuluu? Tarkkaile omaa jaksamista ja pidä kiinni riittävästä unesta ja levosta. Liian moni järjestöaktiivi venyttää päiviään juuri yöunista nipistämällä, ja aluksi se saattaa salakavalasti vaikuttaa nerokkaalta idealta. Pitkän päälle se ei kuitenkaan kannata. Univaikeudet ja asioiden unohtelu voivat olla merkkejä uupumuksesta, ja sellaiset merkit kannattaa ottaa vakavasti.

Muistetaan kysyä myös kaverin jaksamisesta! Mustista silmänalusista ei kuitenkaan kannata huomauttaa suoraan.

Harva haluaa kuulla näyttävänsä väsyneeltä, eikä sen kuuleminen kevennä henkistä taakkaa lainkaan, usein päinvastoin. Ulkonäön kommentoinnista kannattaa pidättäytyä siis myös tässä yhteydessä! Kaverin voinnista ja kuulumisista voi kysellä myös toisin tavoin.