Ilmasto muuttaa yhteiskuntaa – media vaarassa jäädä jälkeen

11.10.2018 17.37

Vihreä Lanka

Ilmastonmuutos muuttaa yhteiskuntaamme perustavanlaatuisella tavalla.

Asiantuntijat sanoivat tällä viikolla, että lähivuodet ovat jopa  ratkaisevimpia ihmiskunnan historiassa.

Herääminen muutokseen on ollut hidasta, mutta vähitellen ilmastotoimista on tullut arkea eri toimialoilla. Ilmastonmuutokseen varaudutaan esimerkiksi kaavoituksessa, sijoitustoiminnassa ja teollisuudessa. Ilmastopolitiikka on vakiintunut päätöksenteossa.

Viimeistään viime kesän helteet toivat ilmastonmuutoksen myös tavallisten ihmisten kahvipöytiin. Meistä yhä useampaa alkoi hirvittää.

Media on vaarassa jäädä jälkeen tässä yhteiskunnallisessa murroksessa. Ilmastonmuutos on jäänyt tiedesivujen ja satunnaisten politiikkauutisten aiheeksi. Muualla journalismi jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtumassa.

Lehdet raportoivat edelleen halpalentovertailuista, autotesteistä, jättikodeista ja Suomeen havitelluista Formula-kisoista. Jutuissa iloitaan historiallisen hyvästä turvekesästä mainitsematta, että turve on pahin mahdollinen kasvihuonepäästöjen lähde. Ministereitä haastatellaan ilman, että ilmastoa mainitaan sanallakaan.

Nämä uutiset voivat näyttää aika erikoisilta muutaman vuosikymmenen päässä uhkaavassa tulevaisuudessa, jossa tuhoisat sääilmiöt, tuhoutuneet sadot, asumiskelvoton Lähi-itä ja miljoonien ihmisten ilmastopakolaisuus ovat arkea.

Ilmastonmuutoksen huomiointi on alan yhteinen haaste. Me toimittajat emme ole saaneet koulutusta siihen. Nyt pohdimme, miten huomioida tällainen kaiken läpäisevä, mutta aika uusi ilmiö. Meillä ei ole kaikkia vastauksia emmekä halua esiintyä kirkasotsaisina saarnaajina.

Kaipaamme apua sekä kollegoilta että yleisöltä. Emme pelkästään tämän viestin levittämisessä vaan myös parempien ratkaisujen keksimisessä.

Emme me Vihreässä Langassa tiedä, mikä on autotoimittajalle, urheilutoimittajalle tai ruokatoimittajalle paras tapa huomioida ilmastonmuutos. Mutta sen me tiedämme, ettei kukaan voi enää jättää tätä näkökulmaa huomiotta.

Siksi haluamme haastaa kaikki kollegat ja kilpailijat mukaan muuttamaan mediailmastoa. Tässä asiassa voimme tehdä yhteistyötä, oppia toisiltamme ja nostaa rimaa aina vain ylemmäs.

Meidän velvollisuutemme toimittajina on ilmastonmuutoksen syiden ja seurauksien huomioiminen kaikkien aiheiden ja kaikkien juttutyyppien kohdalla.

Aivan kuten olemme tottuneet huomioimaan esimerkiksi taloudellisen näkökulman.

”Mitä tämä maksaa?” ei ole peruskysymys vain taloustoimittajille vaan sitä pohtivat säännöllisesti myös autotoimittajat, politiikantoimittajat, kaupunkitoimittajat, muotitoimittajat ja niin edelleen.

Rahan tapaan ilmastonmuutos ei ole erillinen juttuaihe vaan näkökulma, joka liittyy jokaiseen aiheeseen. Toimittajien on syytä kysyä rutiininomaisesti itseltään – ja usein myös haastateltavilta: Mitä tämä tarkoittaa ilmastopäästöille? Miltä tämä asia näyttää kolme astetta lämpimämmässä maailmassa?

Tämän vuoksi olemme päättäneet käynnistää #entäsilmasto-kampanjan. Sen tavoitteena on haastaa jokainen toimittaja ja toimitus huomioimaan ilmastonmuutos kaikessa journalismissaan.

Lukijat voivat käyttää aihetunnistetta ja muistuttaa mediaa aina, kun näyttää siltä, että ilmastonmuutos on päässyt unohtumaan.

Lukijoiden on voitava luottaa siihen, että jos ilmastonmuutosta ei jutussa mainita, ei sillä ole olennaista yhteyttä aiheeseen. Muuten lukijoita johdetaan harhaan.

On populismia kertoa kuulijoille asioita, joiden tietää olevan epätosia, mutta jotka yleisö haluaa kuulla. On suurta populismia esittää, että yhteiskunta voi jatkaa nykymenoa lämpenevässä maailmassa.

Medialla on suuri vastuu myös asioiden laittamisessa oikeisiin mittasuhteisiin. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan pieniä ja suuria tekoja, mutta lukijoille on tehtävä ero näiden välillä.

Politiikan toimittajien on opittava suhteuttamaan yleiset puheet ja juhlavat lupaukset konkreettisiin toimiin.

Jokainen politiikan toimittaja osaa arvioida lonkalta, että kymmenen miljoonaa euroa koulutukseen tai eläkkeisiin on mitättömän pieni satsaus valtion budjetissa. Samalla tavalla on osattava ampua alas väite siitä, että pieni muutos vaikkapa autoilun verotukseen olisi merkittävä ilmastoteko.

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ongelma. Se ratkaistaan lopulta siellä, missä valta on. Se tarkoittaa, että taloustoimittajilta ja politiikan toimittajilta vaaditaan erityisen paljon.

Päättäjiltä on kysyttävä, mitä he tekevät ilmaston eteen työssään eikä tyytyä utelemaan henkilökohtaisista valinnoista. Energiayhtiön johtajan sähköauto tai ministerin kasvisruokapäivä eivät ole kaksisia ekotekoja.

Yritykset ja sijoittajat ohjaavat valinnoillaan maailman päästöjen kehitystä siinä missä poliitikotkin. Taloustoimittajilla ja politiikan toimittajilla on etuoikeus päästä vaatimaan päättäjiltä perusteluita ratkaisuille.

Lukijoilla on oikeus tietää, millaiset päätökset vaikuttavat planeetan tulevaisuuteen ja millä perusteilla niitä tehdään.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien toimittajien pitäisi ryhtyä aktivisteiksi. Se ei ole välttämätöntä, vaikka esimerkiksi sellaiset julkaisut kuin Guardian ja The Economist ovat voimallisesti ottaneetkin kantaa aiheeseen.

Ilmastonmuutoksesta ei tarvitse olla sen enempää mitään mieltä kuin vaikkapa painovoimasta tai suhteellisuusteoriasta. Tiede on yksi länsimaisen sivistyksen kivijaloista ja ilmastotieteen perusviesti on selvä.

Ihmisen aiheuttamat päästöt – erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttäminen – muuttavat ilmastoa tavalla, jolla on vakavia ja laajoja seurauksia.

Tiedämme kokemuksesta, että ilmastonmuutoksesta kirjoittaminen kerää omituisia kommentteja samaan tapaan kuin vaikkapa maahanmuuttoon liittyvät aiheet. Tätä ei pidä pelätä, sillä toimittajan tehtävä ei ole puolustaa ilmastotiedettä.

Ilmastodenialistien kanssa ei tarvitse väitellä ilmiön syistä. Ilmastotiedettä ei tehdä lehtien keskustelupalstoilla vaan vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Ilmiön kieltäjät voivat siellä testata teoriansa.

Me emme kaipaa lisää ilmastojournalismia. Me vaadimme lisää journalismia, joka huomioi meidän aikamme merkittävimmän yhteiskunnallisen muutoksen.

Joka juttua varten ei tietenkään tarvitse soittaa Ilmatieteenlaitokselle tai ilmastopaneelin puheenjohtajalle.

Sen sijaan jokaisen journalistisen jutun kohdalla pitää muistaa, että ilmasto muuttuu ja kaikki sen myötä. Siksi myös journalismin on syytä muuttua.

Riikka Suominen, päätoimittaja
Lasse Leipola, ilmastotoimittaja

ilmastojournalismi  journalismi  ilmastonmuutos  entäsilmasto 

Tweet