Riku Pihlanto / Business Finland

Maineensa arvoiset saamelaiset

27.9.2018 15.37

Jenni Leukumaavaara

Saamelaiskäräjälain uudistus kaatui jälleen tällä viikolla, kun saamelaiskäräjät maanantaisessa pitkässä istunnossaan hylkäsi hallituksen esityksen käräjälain muutokseksi.

Oikeusministeriö ei aio viedä lakia eteenpäin ilman saamelaiskäräjien hyväksyntää. Se on ministeriöltä oikea ratkaisu – ja sikäli harvinainen, että saamelaisia todella kuultiin ja heidän päätöksensä huomioitiin.

Viimeksi lain kanssa tultiin nokilleen viime vaalikauden lopulla, keväällä 2015. 

Usein saamelaiset leimataan hankaliksi akoiksi ja ukoiksi, joille ei mikään kelpaa. Harvemmin kiinnitetään riittävästi huomiota siihen, mitä on tarjolla ja miten sitä tarjotaan.

Suomen hallituksen tavassa neuvotella saamelaiskäräjien kanssa on farssimaisia piirteitä. Siitä tulee mieleen tarjoilija, joka tuo ihan kelpoa ruoka-annosta ravintolapöytään.

Matkalla keittiöstä ravintolan puolelle ohikulkijat ja tarjoilija sörkkivät annosta ottaen alkuperäisiä aineksia pois ja lisäten omia sekaan. Kun tarjoilija lopulta ehtii pöytään asti, annos on muussaantunut lähes tunnistamattomaksi.

Lakiehdotus keräsi kritiikkiä oikeusoppineilta. Huojuva on esimerkiksi sanamuoto, jossa viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien on ”pyrittävä huolehtimaan” siitä, ettei saamelaisten oikeuksille aiheudu huomattavaa haittaa.

Tämä ei ole herättänyt luottamusta. Pyrkiihän Suomi huolehtimaan ilmastonmuutoksen torjumisestakin, mutta samaan aikaan ympäristölle haitallisten yritystukien sirkus jatkuu.

Oman lisänsä soppaan toi saamelaiskäräjien jäsenen Pigga Keskitalon Yle Sápmille antama kommentti, joka ehkä tahattomastikin kiteyttää monen huolen siitä, että saamelaiskäräjien puolesta päätetään asioita:

”Kun kerran hallituspuolueet ovat luvanneet, että noin 2 000 saamelaista, jotka eivät ole päässeet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, tulisi nyt päästä siihen. Siksi tämä on mielestäni onnistunut ehdotus.”

Jos näin on luvattu, hallituspuolueet ovat kävelleet yli saamelaiskäräjien päätösvallan.

Saamelaiskäräjien enemmistöllä pelkona on, että saamelaiskäräjille valitaan suomalaisia saamelaisten sijaan. Kiista niin sanotuista statuksettomien saamelaisten tai metsäsaamelaisten asemasta on jatkunut jo pitkään, ja heihin Keskitalo kommentillaan viittaa.

Saamelaismääritelmä oli jälleen yksi lain ja uudistusprosessin ongelmakohdista, mutta ei ainoa.

Saamelaiskäräjien entinen jäsen Pirita Näkkäläjärvi huomauttaa Vihreälle Langalle, että jos saamelaiskäräjät olisi hyväksynyt ehdotetun uudistuksen, se olisi tosiasiassa hyväksynyt nykyiset linjaukset, joita vastaan se on vuosia taistellut.

Näkkäläjärven mielestä saamelaiskäräjät olisi kompromissin hyväksymällä myös menettänyt neuvotteluasemansa. Neuvotteluoptiolla on arvoa niin kauan kuin se on elossa.

”Sitten on vielä tämä: Suomi saisi kehuskella YK:ssa, että nyt on hienosti ratkaistu saamelaiskysymys. Silloin saamelaiset tulisivat antaneeksi aikamoisen myönnytyksen Suomen maabrändille”, Näkkäläjärvi pohtii.

Voi siis kysyä, miksi saamelaisten pitäisi hyväksyä vesitetty uudistus. Suomen valtio on toistuvasti saanut kritiikkiä saamelaisten kohtelusta esimerkiksi juuri YK:lta.

 
Saamelaiset ja suomalaiset tietävät, että alkuperäiskansalla on painoarvoa kansainvälisesti. Suomen matkailubrändillä on ison kumarruksen paikka saamelaisten suuntaan, niin paljon alkuperäiskansaa matkailumarkkinoinnissa hyödynnetään.

Saamelaisten asema ja saamelaiskäräjälain uudistus on myös kamppailua näkyvyydestä ja Suomen maineesta. Sillä on merkitystä, miten kansallisvaltio alueellaan asuvaa alkuperäiskansaa kohtelee.

Juhlapuheissa saamelaisten asema ymmärretään Suomessa ja maailmalla. Suomi tykkää profiloitua humaanina saamelaisten ystävänä.

Viimeksi syyskuussa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi kansainväliselle vierasjoukolle, että alkuperäiskansoilla on keskeinen rooli Suomen arktisessa politiikassa.

Samaan aikaan kansallisella tasolla tehdään päätöksiä, jotka pala palalta heikentävät saamelaisten asemaa.

Kieleen ja kulttuuriin – niin sanottuihin pehmeisiin asioihin – löytyy rahaa ja ymmärrystä. Saamelaisilla menee jopa hulppeasti moniin muihin alkuperäiskansoihin verrattuna.

Mutta kun siirrytään puhumaan identiteetistä, maaoikeuksista, eri intressien yhteensovittamisesta, poronhoidosta, kaivoksista tai vaikka kalastusoikeuksista, saamelaiset huomaavat usein jäävänsä vaille oikeuksia ja kuulluksi tulemista. Jäämeren ratahanke on oiva esimerkki.

Ulkoministeriön ja Helsingin kaupungin tilaamien laskelmien mukaan Putinin ja Trumpin Helsingin-tapaamisen arvo medianäkyvyydellä mitattuna oli 3,2 miljardia euroa.

Saamelaisten arvo nousisi tällaisella mittauksella todennäköisesti melko muhkeisiin lukemiin.

Kyse ei ole vain lakiesityksistä, vaan myös vastavuoroisuudesta ja kunnioittavasta kohtelusta.

saamelaiset  saamelaiskäräjät  oikeusministeriö  keskusta  alkuperäiskansat 

Tweet