Sipoo-sotku voi kääntyä voitoksi

8.12.2006

Ari Heikkinen

Pääkaupunkiseudun hallintoa tuntevia on jo vuosia harmittanut se, että Sipoo on pitänyt hajurakoa seudun yhteistyökuvioihin. Selvitysmies Pekka Myllyniemen ehdotus Sipoon osien liittämisestä Helsinkiin on silti otettu Uudellamaalla vastaan ristiriitaisin tuntein, joissa ovat sekoittuneet närkästys ja toiveikkuus.

Vihreä eduskuntaryhmä tasapainoili viime viikolla ensireaktiossaan Myllyniemen ehdotuksiin painottamalla metropolihallinnon tarpeellisuutta ja Sipoonkorven suojelun välttämättömyyttä. Varsinaiseen alueliitokseen ryhmä ei halunnut ottaa kantaa. Se ei ole ihme, sillä helsinkiläisten ja uusmaalaisten edustajien näkökulmat ovat väistämättä hiukan erilaiset.

Pääkaupunkiseudun vihreät haluavat ennen kaikkea seutuhallintoa, koska uskomme sen mahdollistavan järkevän maankäytön suunnittelun, asuntopolitiikan ja joukkoliikenteen koko työssäkäyntialueella.

Kunnallisessa päätöksenteossa pitkään mukana olleet helsinkiläiset tuntevat helpotusta Sipoo-yhteyden aukeamisesta. Eheän ja ekologisen kaupunkirakenteen kehittäminen pääkaupunkiseudulla edellyttää myös itäisen suunnan saamista mukaan metropolin rakentamiseen.

Muut uusmaalaiset eivät suoralta kädeltä hyväksy menettelyä, sillä ratkaisuja tehdään nyt sipoolaisten selvän enemmistön tahdon vastaisesti. Osaa sipoolaisista ollaan muuttamassa helsinkiläisiksi heiltä itseltään kysymättä. Kun tämä prosessi on mennyt niin kuin mennyt, ei heiltä kannata kysyäkään. Vaikka lopputulos saattaa koko pääkaupunkiseutua ajatellen olla toivottava, prosessi on osa lopputulosta. Hiukan pieleen meni.

Ilmassa on silti toiveikkuuttakin: jos valtioneuvosto päätyy selvitysmiehen esitysten mukaisiin ratkaisuihin, se saattaa helpottaa muidenkin pullonkaulojen avaamista.

Olen itse keravalainen. Katseeni kohdistuu siksi Järvenpään ja Keravan väliseen kannakseen. Tuusula ei ole suostunut kaavoittamaan sitä asunnoille, vaikka kyse on yhdestä pääradan varren sopivimmasta asuinkohteista. Jos Kerava ja Järvenpää liittyisivät yhteen (mitä siis lämpimästi kannatan), valtioneuvostolta paras huomenlahja olisi tuon maakaistaleen luovuttaminen.

Jos Sipoonkorven suojelu varmistuu Heidi Hautalan eduskunta-aloitteen mukaisesti, jos Sipoon keskustaajama Nikkilä saadaan paikallisjunaliikenteen piiriin ja jos pääkaupunkiseudulle saadaan toimiva seutuhallinto, Sipoo-ratkaisu voi sittenkin kääntyä voiton puolelle. Mutta miten kertoa se sipoolaisille, joiden yli on nyt kävelty?