Mitä olisit äänestänyt, jos sotesta olisi äänestetty?

18.5.2018

Riikka Suominen

”Huikatkaa, kun sotesta on viimein päätetty. Luen sitten lasten uutisista, mitä se tarkoittaa”, naureskeli tuttu professori vuosi sitten.

Lausunto kiteytti monen fiilikset. Sosiaali- ja terveysuudistus tuntui uutisten loppumattomalta epämääräiseltä jatkokertomukselta, jonka kylkiäisenä kulki vielä hallinnonmakuinen maakuntauudistus.

Nyt ei sote ei enää naurata.

 

Sote on laajin poliittinen uudistus Suomessa jopa pariin sataan vuoteen. Se vaikuttaa kaikkien täällä asuvien elämään. Sen talousvaikutukset heijastuvat muuallekin yhteiskuntaan. Jos sote on ennakoitua kalliimpi, muualta säästetään enemmän. Ihmishengistä kun on onneksi vaikea tinkiä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on niin iso ja tärkeä asia, että siihen pitäisi saada ottaa kantaa vaaleissa. Me emme ole äänestäneet sotesta.

 

Eduskuntavaaleissa keväällä 2015 puhuttiin vain valtion taloudesta. Suomen oli vallannut leikkauskiima. Pitääkö leikata miljardi euroa vai neljä? Sellaiset aiheet kuin sosiaalipoliitiikka tai eläkkeet eivät kiinnostaneet yhtä paljon kuin joissain aiemmissa vaaleissa.

Leikkauskierroksia lisäsi keskuskauppakamarin lanseerama velkakello. Kello teki myös toimittajiin niin suuren vaikutuksen, että MTV3 toi puheenjohtajapaneeliin reaaliaikaisen velkakellon.

Olisi pitänyt lukea porvaripuolueiden vaaliohjelmat ja tajuta, että niiden tavoitteet viedään toiseen potenssiin, jotta olisi voinut arvata mitä tuleman pitää.

Kokoomuksen vaaliohjelmaan oli kirjattu soten yksityistämisajatus. Siinä luki, että toteutetaan terveydenhuollossa valinnanvapausmalli, jossa perusterveydenhuollon rahoitusosuus kulkee ihmisen  valitsemalle palveluntuotta­jalle. Lisäksi tavoiteltiin monituottajamallia, jossa soveltuvia sosi­aali-­ ja terveydenhuollon palveluita tuottavat samoilla säännöillä kunnat,­yritykset ja järjestöt.

Keskustakin halusi vaaliohjelmassa lisää valinnanvapautta. Vielä tärkeämpänä se kyllä piti rahoituksen yksinkertaistamista ja terveyserojen kavennusta.

Hallituksen kolmas puolue, perussuomalaiset ei maininnut vaaliohjelmassaan sotea.

 

Kun nykyhallitus julkaisi suunnitelmansa toukokuussa 2015, sote kuulosti vielä hallitulta uudistukselta. Nyt läpirunnottava malli, joka muun muassa yksityistää neuvolapalveluita, oli vasta pilke kokoomuksen silmässä.

Hallitusohjelmassa puhutaan sen sijaan palveluiden saumattomuudesta, rahoituksen selkeyttämisestä ja vasta niiden jälkeen valinnanvapauden lisäämisestä kokeiluiden avulla. Näihin tavoitteisiin löytyy kannatusta oppositiostakin.

Mutta sitten marraskuun 2015 hallituskriisissä sote sai hormonibuustin. Halvalla ei kokoomus antanut maakuntien määrän paisua viidestä kahdeksaantoista. Se halusi korvaukseksi paljon yksityistämistä.

Samaan aikaan Pariisissa oli terroritekoja, Suomeen tuli ennätysmäärä pakolaisia ja hallituksen suuret leikkaukset kiihdyttivät tunteita. Nämä asiat kiinnostivat ihmisiä sote-uudistusta enemmän.

 

Nyt ollaan tilanteessa, jossa hallitus runnoo läpi uudistusta, josta ei missään vaiheessa ole käyty laajaa kansalaiskeskustelua. Kun Uutissuomalainen kysyi asiaa, enemmistö suomalaisista halusi kaataa soten.

Voi väittää, että onhan uudistusta sorvattu toistakymmentä vuotta. Mutta miten kansalaiset olisivat voineet perehtyä uudistukseen, jonka muoto muuttuu jatkuvasti? Yksityistetäänkö pakolla kaikki hoito? Yksityistetäänkö erikoissairaanhoito? Miten potilaat jaetaan hoitopaikkoihin?

Nämä asiat ovat muuttuneet vuoden aikana. Ei siis ihme, että ihmiset sanoivat tammikuussa Helsingin Sanomien teettämässä kyselyssä tuntevansa sotea edelleen huonosti.

Sosiaali- ja terveyspalvelut koskevat meitä kaikkia. Niiden kustannukset vaikuttavat terveyskeskusmaksuihin, palveluiden saatavuuteen ja siihen, mihin muuhun valtiolla on varaa.

Näin isoihin linjauksiin pitää olla mandaatti äänestäjiltä. Olisi aiheellista, että kansalaiset saisivat ottaa vaaleissa kantaa soteen.

sote  eduskuntavaalit  velkakello  valtion talous 

Tweet