iStock / Iiro Törmä

Päättäjille tarjotaan parasta ilmastotiedettä, mutta vaikuttaako ilmastopaneeli mihinkään?

3.3.2018 10.21

Lasse Leipola

Ilmastopaneelin piti tehdä Suomesta ilmastopolitiikan edelläkävijä. Päättäjät ovat nyökytelleet sille uskollisesti, mutta onko viesti mennyt perille?

Ilmastopaneelin perustaminen annettiin vuonna 2011 ympäristöministeriksi valitulle Ville Niinistölle (vihr). Hänen tavoitteenaan oli kasata päätöksentekoon tieteellistä neuvoa antava ja hallituksen työskentelyä näkyvästi auttava paneeli. Se aloitti työnsä alkuvuodesta 2012. Puheenjohtajaksi valittiin kansainvälisesti arvostettu aerosolitutkija professori Markku Kulmala.

”Ilmastopaneeli aloitti vahvasti ja sai paljon näkyvyyttä. Sen suositukset olivat keskeisesti mukana, kun hallituksessa väännettiin ilmastopolitiikan tavoitteista ja päästövähennysten kiristämisestä”, Niinistö sanoo nyt Vihreälle Langalle.

Ilmastopaneeli on toiminut kuuden vuoden ajan. Sen asema kirjattiin lakiin, kun ilmastolaki astui voimaan kesäkuussa 2015. Lain mukaan ilmastopaneelin ”tehtävänä on ilmastopolitiikan suunnittelua ja seurantaa varten koostaa ja eritellä tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta”.

Alkuperäisen paneelin 13 jäsenestä mukana ovat yhä ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen ja trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kanninen Helsingin yliopistolta, kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta sekä yhteiskuntapolitiikan professori Marja Järvelä Jyväskylän yliopistolta.

”Ilmastolain hyväksyminen vahvisti paneelin roolia. Nyt meillä on lakisääteisiä tehtäviä ja politiikan valmistelijoilla on lain asettama velvoite kuunnella. Kyllä eduskunnan valiokunnat kuulivat meitä aiemminkin”, vuonna 2014 paneelin puheenjohtajana aloittanut Ollikainen sanoo.

Sen lisäksi, että ilmastopaneeli antaa pyydettäessä lausuntoja, se myös teettää selvityksiä tärkeäksi kokemistaan aiheista. Nyt työn alla ovat muun muassa ilmastokasvatusta, hiilineutraaliutta, metsätuhoja, sähköautoja ja pitkän aikavälin päästövähennyksiä koskevat selvitykset.

Marja Järvelä sanoo, ettei paneeli mielellään ota kantaa suoraan, jos sillä ei ole selvityksiin tai keskusteluihin perustuvaa pohjaa, johon nojata.

”Laaja monitieteellinen tausta ja keskusteleva ilmapiiri ovat paneelin parhaita resursseja kantojen linjaamiseen. Yhteiseen kantaan voidaan päästä kohtuullisessa ajassa, mutta kunnollinen taustoitus ja keskustelu tarvitaan.”

Järvelän mielestä ilmastopaneelissa työskentely on ollut enimmäkseen innostavaa, vaikka kiire onkin kasvanut vuosi vuodelta. Ollikainen on samaa mieltä siitä, että paneelin perusongelmana on turhan vähäinen työaika tehtäviin töihin verrattuna.

Muualla maailmassa ilmastopaneeleilla on palkattuja työntekijöitä. Suomessa näin ei ole, vaan paneelin sihteereinä toimii kaksi ihmistä omien töiden ja opintojen ohella.

Ilmastopaneeli selvittää itsekin, miten hyvin se toimii. Se on teettänyt tänä talvena ulkopuolisen selvityksen omasta toiminnastaan. Lisäksi on käynnissä selvitys ilmastopaneelien toiminnasta muissa maissa, kuten Tanskassa, Ruotsissa ja Britanniassa.

Aiemmassa, vuonna 2013 tehdyssä, selvityksessä todettiin, että ilmastopaneelille on perusteltu tarve. Raportin mukaan paneelin resurssit eivät olleet riittäviä paneelin tavoitteiden saavuttamiseen. Paneelin raportteja pidettiin laadukkaina mutta raskaslukuisina.

Ollikaisen mukaan raportti auttoi ymmärtämään, ettei paneelin pidä palvella vain poliitikkojen tarpeita tai olla sulkeutunut keskustelukerho. Sen pitää puhutella laajemmin koko yhteiskuntaa. Tähän on pyritty viime vuosina muun muassa parantamalla yhteyksiä järjestöihin ja kehittämällä viestintää.

Ville Niinistön mukaan paneelin päätehtävä on kuitenkin poliittisen päätöksenteon tukeminen. Niinistölle ilmastopaneelista oli apua hänen toimiessaan ympäristöministerinä. Erityisesti hän muistaa ilmastopaneelin oikoneen eräiden työ- ja elinkeinoministeriön ilmastonsuojelulla vastahankaisten virkamiesten näkemyksiä metsien ja soiden hyödyntämisestä.

”Kyllä sillä on vaikutusta, kun Suomen huippututkijat kertovat, ettei tiede ole samaa mieltä. Näiden jarruttavien virkamiesten ääni näkyi vähemmän Kataisen ja Stubbin hallitusten ilmastopolitiikassa, kuin se olisi näkynyt ilman ilmastopaneelin vaikutusta.”

Myös nykyinen ympäristöministeri, Kimmo Tiilikainen (kesk) pitää ilmastopaneelia hyöyllisenä. Hänen mukaansa sen työhön suhtaudutaan suurella luottamuksella.

”Se on paikkansa ansainnut. Siitä on ollut apua sekä ajankohtaisissa asioissa että pidemmän aikavälin teemoissa.”

Hänen mukaansa ilmastopaneelin lausunnolla oli suoraa vaikutusta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, jonka hallitus hyväksyi syksyllä ja joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Satu Hassi (vihr) sanoo, että ilmastopaneeli on parantanut päätöksenteon tietopohjaa. Hänen mukaansa tieto ilmastopaneelin näkemyksistä välittyy hyvin päättäjille.

”Päätöksiä tekevät päättäjät. On heidän valintansa, tekevätkö he päätöksiä tutkitun tiedon pohjalta vai tanssivatko lobbarien pillin mukaan.”

Hassin mielestä paneelin kokoamilla laajan tutkijajoukon näkemyksillä on painoarvoa.

”Yksittäisten tutkijoiden suositukset on helppo kyseenalaistaa yksittäisinä näkemyksinä.”

Viime toukokuussa ilmastopaneeli varoitti, että hakkuiden lisääminen pienentää metsien vuosittaista hiilinielua vuosikymmeniksi. Verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuita ei lisätä, ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia on vähemmän puuhun sitoutuneena ja enemmän lämmittämässä ilmakehää. Ilmastolle nielun pieneneminen tarkoittaa samaa kuin päästöjen kasvu.

Paneelin kannanotosta huolimatta Suomi jatkoi lisähakkuiden ajamista EU:ssa. Ympäristöministeri Tiilikaisen mielestä ilmastopaneelin lausunto ei ollut varoitus.

”Ilmastopaneelin kannat antoivat Suomen päätöksenteolle selkänojan. Jos hakkuita nostetaan enemmän kuin kasvu nousee, nielu pienenee. Pitkällä tähtäimellä pysytään nielun puolella.”

Ilmastopaneelin puheenjohtaja Ollikainen kertoo yllättyneensä siitä, että paneelin lausuntoa tulkittiin vastakkaisin tavoin. Hiilinielun kutistuminen lisähakkuiden vuoksi tulkittiin kritiikiksi hallituksen politiikalle. Toisaalta näkemys siitä, että hiilinielu säilyy, nähtiin tukena lisähakkuille.

Ollikaisen mukaan lausunnon vastaanotto ja tulkinta oli ilmastopaneelille hyvä opetus julkisuuden pelisäännöistä.

”Kyseessä on poliittisesti ja monille intressiryhmille niin tärkeä asia, että lausuntoa käytettiin hanakasti omien tarkoitusperien ajamiseen. Paneeli saavutti silti yhden tavoitteensa. Raportti lopetti keskustelun siitä, että tutkijoiden kesken olisi jotain erimielisyyttä metsien käytön ilmastovaikutuksista.

Se liikkumatila, miten koko nieluasia nähdään, jäi elämään, riippumatta siitä mitä me oltaisi sanottu asiasta.”

Hallitus siis otti kriittisen lausunnon politiikkansa tueksi. Se osoitti, etteivät päätöksenteon kiistat ole ratkaistavissa pelkästään sillä, että tutkimustietoa on saatavilla.

Kuinka paljon ilmastopaneeli on onnistunut vaikuttamaan politiikkaan? Ollikaisen mukaan vastaus riippuu mittaustavasta.

”Jos otetaan kriteeriksi se, että päättäjät ovat saaneet tietää meidän kantamme, niin kyllä me aika paljon olemme vaikuttaneet. Mutta päättäjät tekevät poliittisen ratkaisun. Yksittäisissä asioissa paneelilla on ollut käytännön vaikutusta. Nostimme esiin sen, että maatalouden suurimmat päästöt aiheutuvat maankäytöstä, joka ei ole päästövähennyspolitiikan piirissä. Ja uskon, ettei sähköautoilun edistäminen olisi niin vahvasti mukana politiikassa, jos ilmastopaneeli ei olisi pitänyt sitä esillä.”

Vihreiden Niinistö on pettynyt siihen, etteivät ilmastopaneelin näkemykset ole juuri näkyneet Sipilän hallituksen ilmastopolitiikassa tai esimerkiksi päätöksessä lisätä metsähakkuita. Hänen mukaansa tutkijoita pitäisi kuunnella, jotta nyt tehtävät päätökset toisivat kustannustehokkaita päästövähennyksiä.

”Ilmastopaneeli on täynnä kovan luokan huippututkijoita. Jos poliitikot ovat kuuroja tieteen ja tutkimuksen näkemyksille, vika on poliitikoissa eikä tutkijoissa.”

Niinistön mukaan ilmastopaneeli on kuitenkin harvinainen esimerkki siitä, miten tieteen roolia päätöksenteossa on saatu viime vuosina vahvistettua. Ilmastotutkijoilla on nyt suora kanava päätöksentekoon.

”Tutkijoiden kannalta tilanne on vaikeutunut vaihtoehtoisten faktojen aikana, kun politiikka keskittyy pinnallisiin jännitteisiin. Hölmöjäkin mielipiteitä esitetään tasaveroisina tutkimuksen kanssa.”

Hänen mukaansa Suomessa pitäisi keskustella avoimemmin siitä, kuinka lainvalmistelussa kuunnellaan enemmän työmarkkinajärjestöjä ja etujärjestölobbareita, kuin tutkijoita tai kansalaisia. Etujärjestöt ja heitä kuuntelevat virkamiehet toimivat usein tutkimustietoa vastaan.

”Hallitustyöskentely on hyvin turhauttavaa, jos ajattelee, että paras argumentti voittaa aina. Siellä pitää taistella tosissaan ja tuoda esiin, että joidenkin edunsaajien lyhyen tähtäimen taloudellisen edun suojelu on tieteen suosituksien vastaista. Tällainen edunjakoajattelu pitää avoimesti haastaa, jotta se voidaan voittaa.”

Tweet