Tästä et selviä rahalla

12.12.2017

Lasse Leipola

Aina välillä uutinen, kuva tai video viiltää suoraan maailman omatuntoon. Viimeksi näin kävi viikonloppuna, kun sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa levisi video nääntyvästä jääkarhusta.

National Geographic -lehden Paul Nicklen kuvaamalla videolla luisevaksi kuihtunut jääkarhu raahustaa viimeisillä voimillaan ruokaa etsien.

Tällaisten kuvien edessä – riippumatta siitä, onko kyse kuolevasta jääkarhusta, sisällissodasta tai kansanmurhasta – tunnemme itsemme pieniksi ja avuttomiksi.

Lähes poikkeuksetta kuvien taustalla olevien konfliktien ratkaisemiseen tarvitaan maailman mahtavimpien maiden tahtoa. Valitettavan usein tahtoa ei löydy, konflikti jatkuu, ja me globaalissa hyväosaisuusarvonnassa voittajiksi selvinneet jäämme seuraamaan ahdistuneina.

Koska emme voi tehdä muuta, päädymme lahjoittamaan rahaa. Ostamme itsellemme paremman omatunnon tukemalla Punaista ristiä, Unicefia tai Kirkon ulkomaanapua. Ne kaikki tekevät korvaamatonta työtä paitsi auttamalla maailman heikoimpia, myös myymällä parempaa oloa meille maailman vahvimmille.

Myös Nicklen videon jakotekstissä toivotaan tukea arktisten merialueiden eläimille – eli käytännössä rahaa Sea Legacy -järjestölle.

Se, mikä jää jääkarhutarinassa aivan liian vähälle huomiolle, on kollektiivinen vastuumme nääntyvästä jääkarhusta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä jutussa ilmastonmuutos kuvataan ohimennen pysäyttämättömän kaltaisena luonnonvoimana.

Suuri osa meistä toki tietää, mistä ilmastonmuutos johtuu, mutta silti on hyvä muistaa syiden ja seurausten väliset yhteydet.

Tässä tapauksessa yhteys arjestamme Arktiksella nääntyvään jääkarhuun on paljon suorempi kuin vaikkapa Syyrian sisällissotaan tai rohingojen ajojahtiin Myanmarissa.

Videolla kuolemaa tehneen jääkarhun ravinnonsaanti on todennäköisesti häiriytynyt ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen seurauksena. Ja niitä päästöjä on syntynyt työmatkastasi, päälläsi olevista vaatteista, edellisestä ateriastasi, viimeisestä ostoksestasi – oikeastaan kaikesta, mitä olet ikinä tehnyt.

Voit lahjoittaa kymppejä tai satasia Sea Legacylle, WWF:lle tai Greenpeacelle, mutta lopulta kaikki muu, mitä teet rahoillasi tai arjessasi, ratkaisee jääkarhujen ja tuhansien muiden lajien sekä miljoonien ihmisten kohtalon.

Jos haluat tehdä oikeasti jotain tärkeää, vähennä lihan ja juuston syömistä. Tee lomamatkat edes joskus jollain muulla välineellä kuin lentokoneella. Harkitse tarkkaan aina, kun olet hyppäämässä auton rattiin: voisitko hoitaa matkasi pyörällä tai julkisilla?

Toki ilmastonmuutoksen torjunnassakin suurvaltojen johtajilla – Trumpilla, Putinilla tai Xillä – on mahdollisuus tehdä kaikista suurimpia tekoja, mutta lopulta he kaikki joutuvat ainakin jossain määrin kuuntelemaan kansalaisiaan.

Meillä suomalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä paitsi oman maamme myös EU:n päätöksentekoon. Kuitenkin hyvin harvoin kuulee, että joku valitsee ehdokkaansa ilmastopolitiikan perusteella.

Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, mutta vakavimmat vaikutukset voidaan vielä välttää. Sitä ei kuitenkaan tehdä joissain kaukaisissa kabineteissa suljettujen ovien takana, vaan sen täytyy tapahtua kaikkialla. Myös jokaisen arjessa.

Kansanmurhien ja sisällissotien kohdalla olemme ahdistuneita, koska emme pysty tekemään tarpeeksi. Nääntyvän jääkarhun kohdalla ahdistuksen pitäisi johtua siitä, ettemme halua tehdä tarpeeksi.

Tweet