Saaga ilmastonmuutoksesta

21.11.2017

Sunna Kokkonen

Sunna Kokkonen opiskelee Hollannissa kansainvälistä oikeutta ja etävihreilee.

Viime viikonloppuna päättyneen Bonnin ilmastokokouksen tuloksia ei ole näkynyt otsikoissa. Tietoja kaipaava on saanut onkia niitä esimerkiksi poliitikkojen ja järjestöjen blogeista.

Keltaisen lehdistön varassa elelevä rivikansalainen on saanut Pariisin sopimuksen rukkaamisen sijaan kuulla esimerkiksi siitä, että Game of Thronesin kahdeksannen kauden kuvaukset viivästyvät entisestään.

Yksi maailman suosituimman sarjan päätähdistä, Kit Harington, menee naimisiin vastanäyttelijänsä kanssa, ja pari haluaa näyttelijäystäviensä osallistuvan pitoihin.


COP-ilmastokokoukset ja väkivallan ja seksin kyllästämä fantasiasarja saattavat kuitenkin linkittyä toisiinsa yllättävällä tavalla – jospa ne molemmat kertovatkin ilmastonmuutoksesta?

Varmaa on, että sarja perustuu Ruusujen sotaan: 1400-luvun Englannin aatelisten vuosikymmenien mittaiseen, veriseen kahakkaan. Sotakirves haudattiin lopulta, kun sukujen nuoret edustajat avioituivat.

Game of Thronesin luoja, kirjailija G.R.R. Martin, on myös kovan luokan pasifisti. Thronesin on tulkittu usein kertovan siirtymästä hierarkkisesta ja sovinistisesta feodaaliyhteiskunnasta demokratiaan.

Vanhat viholliset siirtyvät yhteisen viirin alle kohtaamaan koko ihmiskuntaa uhkaavan loppuvastuksen, joka vyöryy päälle fantasiamaailmassa zombiarmeijana.

Jos vaihtaa elävien kuolleiden tilalle ilmaston lämpenemisen ja sen mukanaan tuomat ääri-ilmiöt ja muuttaa kinastelevat vallantavoittelijat valtioiksi ja suuryrityksiksi, Martinin fantasia alkaa näyttää ennustukselta vuodesta 2017.

Uhka on kiistetty niin pitkään kuin mahdollista, rajattu se joko jäämuurilla tai agendanmuotoilulla pois politiikan päiväjärjestyksestä.

Huipputieteilijöistä koostuva IPCC, eli murehtiva Haringtonin esittämä Jon Nietos, otetaan vakavasti vasta, kun lumimyrskyt tai niiden puute kummastuttavat päättäjiä pääkaupungeissa – vaikka heitä onkin yritetty varoittaa vuosikausia.

Kun sekalainen joukko omaneduntavoittelijoita saadaan lopulta neuvottelupöydän ääreen ja tuloksia syntyy, joukon kieroin ja itsekkäin syö saman tien sanansa: leijonakuningatar Cersei tai Trumpin Yhdysvallat.

On se kumma, että totuus pitää värittää lohikäärmein ja alastomin naisin, jotta se vetoaisi massoihin.

Kirjailija Martin tuskin ymppäsi teokseensa tarkoituksella ilmastonmuutosanalogiaa, luonnostelihan hän saagan jo 1980- ja 1990-luvuilla.

Westerosin pitää kuitenkin kukistaa zombit ja meidän pysäyttää ilmaston lämpeneminen. On parempi olla Jaime ja karauttaa vaikka myöhässä hyvien leiriin kuin tehdä bronnit: tavoitella omaa linnaa, maallista mammonaa, jonka ikuinen talvi voi viedä mennessään.