allan hopkins / flickr (CC BY-NC-ND)

Petokorvauksia käytetään väärin: Poronvasoja ostetaan pohjoisesta ja syötetään pedoille idässä

1.11.2017 6.24

Jenni Leukumaavaara

Kuusamon ja Kainuun poronhoitoalueella osa poromiehistä ostaa vuosittain satoja poronvasoja Lapista. Samat vasat tai niistä kasvatetut täysikokoiset porot päästetään kotipaliskunnassa tarkoituksella petojen syötäväksi.

Syynä on se, että petovahingoista voi nostaa tietyissä paliskunnissa tavallista korkeamman petokorvauksen.

Vihreän Langan tietojen mukaan näin tekevät jotkin poromiehet ainakin Hallan ja Hossa–Irnin paliskunnissa koillisrajalla Kainuussa ja Koillismaalla. Molempien paliskuntien saamat petokorvaukset ovat olleet jopa yli kymmenkertaisia teurastuottoon verrattuna.

Näissä paliskunnissa sovelletaan niin sanottua Lex Halla -järjestelmää, joka takaa pedon aiheuttamasta porovahingosta kaksi kertaa suuremman korvauksen kuin muulla poronhoitoalueella. Lex Halla on voimassa kymmenessä paliskunnassa.

Jos poromies ostaa vasan esimerkiksi 250 eurolla, korvaus pedon syömästä vasasta voi olla yli kaksinkertainen. Vasan myyjä taas saa elävänä myydystä vasasta paremman hinnan kuin teuraaksi menevästä.

Poroelinkeinon etua ajava Paliskuntain yhdistys arvioi korkeiden petokorvausten kannustavan väärinkäytöksiin. Korvausten kahmintaa on yritetty estää myös paliskuntien omilla päätöksillä.

Lex Halla tuli voimaan 2009 osana riistavahinkolakia, kun petojen tekemiksi ilmoitetut vahingot olivat kasvaneet poronhoitoalueella.

Luonnonvarakeskuksen arvioinnin mukaan koko poronhoitoalueella löytyneiden petojen tappamien porojen määrä yli kolminkertaistui poronhoitovuodesta 2004–2005 vuoteen 2012–2013, jolloin korvattiin 5 262 petojen tappamaksi ilmoitettua poroa.

Lex Halla on saanut nimensä Suomussalmen Hallan paliskunnasta, jossa ilmoitetut petovahingot ovat suhteessa porojen määrään olleet Suomen suurimpia.

Lex Hallan piirissä olevien alueiden poromiehet saavat pedoille menetetyistä poroista kaksi kertaa suuremman korvauksen kuin muualla poronhoitoalueella asuvat elinkeinonharjoittajat.

Jos paliskunnan poroista kolmessa vuodessa keskimäärin kolme prosenttia joutuu petojen saaliiksi, paliskunta nousee Lex Hallan piiriin.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lain pohjaksi tekemän mietinnön mukaan erityiskorvauksen arveltiin koskevan lähinnä poronhoitoalueen kaakkoiskulmaa eli Hallaa, Hossa–Irniä, Kallioluomaa ja Näljänkää, joissa erityisesti susien aiheuttamat vahingot olivat lisääntyneet 2000-luvulla.

Nyt lain piirissä on jo kymmenen paliskuntaa eri puolilta poronhoitoaluetta. Korvaukseen oikeutetut paliskunnat vahvistetaan vuosittain maa- ja metsätalousministeriön hallintopäätöksellä.

Hossa–Irnin paliskunnan poroisäntä Juha Paasovaara kertoo, että paliskuntaan ostetaan vuosittain muutamia satoja poronvasoja muualta. Kaikkinensa pohjoisen vasoja tuodaan eteläiselle poronhoitoalueelle Paasovaaran arvion mukaan viitisensataa.

Porojen myynti ei ole poikkeuksellista. Siitosporoja myydään silloin tällöin kannan monipuolistamiseksi ja petovahinkojen kattamiseksi.

Systemaattiseksi väärinkäytöksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun joka vuosi ostetaan kymmeniä vasoja, kasvatetaan ne sen ikäisiksi että korvaussumma kasvaa, ja päästetään porot ilman valvontaa petojen keskelle.

”Siellä on muutama henkilö, joilla on vuodesta toiseen suuret vahingot ja korvaukset. Kyllähän se hiertää paliskunnan sisälläkin, että toiset tekevät töitä, ja toiset keräävät raadot ja korvaukset”, Paasovaara sanoo.

Suurin osa paliskunnan poromiehistä pitää porot aitauksessa tai lähimaastossa vuodenvaihteesta vappuun, jolloin petoja on paljon liikkeellä.

Korvauksia väärin käyttävät poromiehet antavat porojensa kulkea vapaasti niin sanotut kuolinpannat kaulassaan. Pantojen avulla raadot löytyvät helposti.

Normaali petokorvaus porosta vaihtelee muutamasta sadasta eurosta noin 1 300 euroon. Korvaus riippuu poron iästä ja esimerkiksi siitä, onko kyseessä siitos- tai kilpaporo. Lex Hallan paliskunnissa tämä korvaus tulee tuplana, eli esimerkiksi pedon tappamasta vaadinporosta voi saada 2 700 euroa.

Riistakeskuksen Vihreälle Langalle keräämien tietojen mukaan nykyisistä Lex Halla -paliskunnista Käsivarressa on eniten porovahinkoja. Siellä vahinkojen määrä on vaihdellut Lex Hallan aikana vajaasta neljästäsadasta lähes tuhanteen.

Kaakkoisen poronhoitoalueen paliskunnista Hallassa porovahingot vuosittain ovat vaihdelleet 132–323 poron välillä, Hossa–Irnissä 169–482 poron. Hallassa porovahinkoja kirjattiin enemmän ennen Lex Hallaa, Hossa–Irnissä vahinkojen määrä on kasvanut.

Riistakeskuksen tiedot perustuvat maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston tietoihin.

Paliskunta pääsee Lex Hallan piiriin, kun riittävän suuri osa porokarjasta joutuu petojen saaliiksi. Olennaista ei siis ole vahinkojen kokonaismäärä, vaan vahinkojen kokonaismäärä suhteessa paliskunnan poromäärään. Tämän vuoksi pienissä paliskunnissa raja ylittyy pienemmillä vahinkomäärillä kuin suurissa.

Lapin Kansan keräämien tietojen mukaan Hallan paliskunnassa vahingonkorvaukset voivat olla lähes 20 kertaa suuremmat kuin teurastulot. Hossa-Irnissä petokorvaukset olivat viime vuonna 12-kertaiset teurastuloihin verrattuna.

Korvausten kasvuun vaikuttaa se, että Maaseutuvirasto korotti petokorvausten pohjana olevaa poron käypää arvoa kolmanneksella viime vuonna. Käypä arvo määritetään porolajin keskimääräisen painon ja porolajikohtaisen siitoskertoimen sekä poronlihan tuottajahinnan perusteella. Ajatuksena on vähentyneiden teurasmäärien korvaaminen.

Myös myyjä hyötyy taloudellisesti kuviosta, jossa vasoja myydään etelään petojen syötiksi. Elävinä myytävistä vasoista saa paremman hinnan kuin teurastettavista. Lisäksi rahat saa heti käteen. Teurasrahojen saamisessa voi kulua parikin kuukautta.

Hämärä kuvio on tiedossa myös pohjoisella poronhoitoalueella. Monessa paliskunnassa onkin päätetty, ettei vasoja enää myydä eteläiselle poronhoitoalueelle, ei ainakaan korvausten väärinkäyttäjille.

Poromies Asko Länsman Kaldoaivin paliskunnasta Utsjoelta kertoo, että esimerkiksi Utsjoen merkkipiirissä myynti lopetettiin, koska omia vasoja ei haluta ehdoin tahdoin petojen suuhun.

”Ei se enää ole porotaloutta tuollainen, se on jo jotain muuta. Toiminta myös vahingoittaa koko poroelinkeinon mainetta”, Länsman sanoo.

Hossa-Irnin paliskunta teki poronhoitolakiin vedoten keväällä enemmistöpäätöksen, jonka mukaan paliskuntaan ei enää saa tuoda poroja ulkopuolelta.

Asiasta on tehty paliskunnan sisältä valitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Ratkaisu asiassa tulee luultavasti vajaan vuoden päästä.

Porot ovat yksityisomaisuutta, joten niiden ostoa ja myyntiä ei esimerkiksi Paliskuntain yhdistys pysty valvomaan.

Paliskuntain yhdistyksen hallitus on vastikään tehnyt maa- ja metsätalousministeriölle esityksen, jossa vaaditaan Lex Hallan korvausjärjestelmästä luopumista ja sitä, että vahingot maksettaisiin kaikille samansuuruisina.

”Mielestämme kaikkia omistajia pitäisi kohdella samanarvoisesti. Lex Halla myös rohkaisee kyseenalaiseen toimintaan”, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston ylitarkastaja Jussi Laanikari sanoo ministeriön olevan tietoinen tilanteesta. Ministeriössä on syyskuussa käynnistetty riistavahinkolain tarkistaminen. Laanikari ei vielä osaa sanoa, tuleeko Lex Hallaan muutoksia.

Joka tapauksessa pohdinnassa on porovahinkojen korvausjärjestelmän mielekkyys sekä tasa-arvoisuus tilanteessa, jossa korvausten määrärahat loppuvat kesken.

Näin kävi esimerkiksi vuonna 2016, jolloin EU-komission asettama kymmenen miljoonan euron maksukatto ylittyi.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä, joka on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, arvioidaan petovahinkojen määrärahoja leikattavan noin kahdella miljoonalla eurolla.

”Viime kädessä petovahinkomomentin mitoitus on eduskunnan ratkaistavissa”, Laanikari sanoo.

Hossa-Irnin paliskunta Kuusamon, Taivalkosken ja Suomussalmen alueella on yksi petovahinkojen ”hot spoteista”. Alueella liikkuu susia, karhuja, ahmoja ja ilveksiä.

Poroisäntä Paasovaaran mukaan petojen ja petovahinkojen määrä on pahentunut jatkuvasti 2000-luvun vaihteen jälkeen.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan vuosina 2009–2016 eli korotetun korvauksen aikana susia on tapettu vuosittain Hallan ja Hossa-Irnin alueella nollasta kahdeksaan, karhuja yhdestä kymmeneen ja ilveksiä nollasta kymmeneen. Erityisen paljon kirjattuja kaatoja on myönnetty vuosina vuosina 2010-2013.

Hallan ja Hossa-Irnin alueilla ammuttiin 2015 yksi susi. Viime vuonna kaadettiin yhteensä kahdeksan sutta, joista Hossa-Irnissä viisi ja Hallassa kolme. Tänä vuonna on toistaiseksi ammuttu kaksi sutta Hossa-Irnissä.


Tutkija Ilpo Kojolan mukaan kaadettujen petojen lukumäärä korreloi ilveksen ja etenkin suden osalta petojen määrään, koska yleensä kaikki poronhoitoalueella kulkevat sudet ammutaan. Eniten on kaadettu karhuja.

Paasovaara ja Paliskuntain yhdistys sanovat, että ongelma on ei ole vain poronhoitoalueella vaan myös siinä, että poronhoitoalueen eteläpuolella on petoja, jotka kulkevat porojen laidunalueille.

Luonto-Liiton susiryhmän varapuheenjohtaja Suvi Kolu sanoo, että nykyinen petokorvauspolitiikka on ongelmallinen. Korvauksista huolimatta susilaumat eivät voi elää poronhoitoalueella, koska porotalous menee kaiken suojelun edelle.

Kolun mukaan Suomessa pitäisi korvausten väärinkäytön lisäksi avata ja perata koko porotalous suhteessa petoihin ja laidunten kestävyyteen. Luonto-liiton susiryhmä on ehdottanut poronhoitoalueen alarajan nostamista saamelaisalueen rajalle Lappiin.

Juttuun on haastateltu myös Riistakeskuksen erikoissuunnittelijaa Harri Norbergia, Metsähallituksen työntekijöitä ja poromiehiä.

Korjaus: Jutussa oli virhe kaadettujen susien määrässä. Vuosina 2015-2016 on tapettu yhteensä yhdeksän sutta. Aiemmin kirjoitimme, että kaatoja olisi ollut kolme. Lisäksi päivitetty vuoden 2017 kaadot. Virheelliset tiedot perustuivat tutkijoilta saatuun vanhentuneeseen tilastotietoon. Virhe korjattu 1.11. klo 14.42.

petopolitiikka  poronhoito  kaatolupa  suurpedot 

Tweet