Karismaattiset miljonäärit eivät pelasta maapalloa. Sen luuleminen on vaarallista.

4.10.2017

Riikka Suominen

Eilen Helsingissä päättyi kansainvälinen yritystapahtuma, jossa keskipisteenä ovat karismaattiset puhujat.

2010-luvulla on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että tällaisten tilaisuuksien isot puhujat nostavat esiin ilmastonmuutoksen ja yritysvastuun. Esimerkiksi miljardööri Richard Bransonin puheet etiikasta saivat tapahtumaa juontaneen CNN:n taloustoimittaja Richard Questin hehkuttamaan, että yritysjohtajasta on tulossa moraalinen kompassi.

Ei nyt anneta sen häiritä, että kyseinen moraalinen kompassi Branson on tehnyt vuosia bisneksiä kiihdyttämällä ilmastonmuutosta lentoyhtiöillään, formulatiimillään ja avatŕuusturismilla.

Mutta yritysjohtajien maailmanpelastuspuheessa on isompikin ongelma. Siitä kirjoittaa Naomi Klein uudessa kirjassaan No is not enough.

Kleiniä harmittaa, että luotamme julkkismiljardöörien hoitavat sellaiset jättiongelmat, jotka aiemmin ratkottiin vahvan julkisen sektorin ja sääntelyn avulla.

”Miljardööritoimitusjohtajia ja julkkiksia: Bill Gatesia, Richard Bransonia, Michael Bloombergia, Mark Zuckerbergia, Oprahia, ja jostain syystä on myös Bonoa, ei kohdella alallaan lahjakkaina ja sitä kautta paljon rahaa tehneinä henkilöinä, vaan puolijumalina”, Klein kirjoittaa.

Ilmiön seurausta on, että Donald Trump saattoi uskotella äänestäjille, että hän hoitaa Amerikan kuntoon, koska on rikas.

Kleinin mukaan: ”Se on moukkamainen ja vulgaari kaiku siitä vaarallisesta ideasta, jota olemme kuulleet vuosia, että Bill Gates hoitaa Afrikan ja että Richard Branson ja Michael Bloomberg voivat hoitaa ilmastonmuutoksen.”

Pienemmässä mittakaavassa samaa uskoa yritysjohtajien ylivertaisiin taitoihin nähdään Suomessakin. Nokiapomo Jorma Ollilalta on otettu neuvoja varusmiesten rapakuntoon ja tienkäyttömaksuihin. Tänä syksynä Björn Wahlroos arvioi sotilaallista liittoutumistarvetta. Anne Berner nousi yritysmaailmasta suoraan ministeriksi.

Samainen Berner konkretisoi rikkaiden hyväntekeväisyyden ongelmallisuuden. Vuosina 2013-14 hän keräsi lahjoituksina rahat uudelle lastensairaalalle. Lahjoituskampanjassa unohtui, että lastensairaalaan olisi riittänyt enemmän verorahoja, jos myös rikkaat maksaisivat mukisematta veroja. Berner nimittäin suhtautuu verojen maksuun penseämmin kuin hyväntekeväisyyteen. Hän on muun muassa ollut hallituksen puheenjohtaja Perheyritysten liitossa, jonka pääasiallinen tavoite on ajaa suurehkojen perheyritysten lahja- ja peritöveron poistoa. Lisäksi Berner on ollut mukana veroparatiisiyhtiössä.

Samanlaista tekopyhyyttä on paljastunut maailmaa pelastavien miljardöörien gatesien, zuckerbergien ja bransoneiden takaa. 

On vaarallista, jos jätämme yhteiskunnan ongelmien ratkomisen rikkaiden hyväntekeväisyyden ja karismaattisten puheiden varaan. 

Markkinatalous on nostanut osan yrittäjistä käsittämättömiin rikkauksiin. Mutta samalla on käynyt ilmi, etteivät markkinat pelasta maapalloa.

Olen siksi yhtä mieltä St1:n Mika Anttosen kanssa. Hänkin on rikas karismaattinen puhuja, joka on tehnyt rahaa fossilisilla, mutta puhuu ilmastonmuutoksesta. Mutta Anttosen viesti on, että raha ei ongelmaa ratkaise, vaan siihen vaaditaan sääntelyä.

miljonäärit  hyväntekeväisyys  ilmasto 

Tweet