Miten saa kuolla?

9.2.2017 10.09

Vesa Sisättö

Eutanasian hyväksyminen voi levittää ajatusta,
etteivät kaikki elämät ole elämisen arvoisia,
varoittaa Vihreiden vaivaisten puheenjohtaja Amu Urhonen. Neurologian erikoislääkäri ja Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen Kati Juva ymmärtää ihmisten pelon kivusta ja toiveen saada vapautus kärsimyksestä.

Kati Juva: Keskustelua eutanasiasta vaikeuttaa se, että käsitteet ovat epäselviä. Monet eutanasian kannattajat puhuvat oikeastaan kunnollisesta saattohoidosta ja mahdollisuudesta lopettaa turha ja haitallinen hoito.

Amu Urhonen: Minusta suurin ongelma eutanasiassa on, että sen salliminen vaatii yleisen käsityksen siitä, mikä elämä on elämisen arvoista ja mikä ei. Kun tämä käsitys sitten luodaan, se tuottaa eettisen standardin, joka näkyy muillakin elämänaloilla.

Juva: Eutanasialla tarkoitetaan sitä, että vakavasti sairas ihminen, jolla on sietämättömiä kärsimyksiä, voisi omasta vakaasta pyynnöstään saada kuolla. Eli lääkäri tai joku muu antaisi hänelle kuolettavaa lääkettä. Olennaista on se, että tämä koskee ainoastaan oikeustoimikelpoisia henkilöitä, ei siis lapsia, muistisairaita tai tajuttomuuden rajamailla olevia. Ymmärrän ihmisten kivun pelon ja sitä kautta toiveen saada lopullinen vapautus kärsimyksestä. Erityisesti syöpäkipujen hoidossa on tilanteita, jolloin mikään kivun lievitys ei riitä.

Urhonen: Eutanasia on sallittu muutamassa maassa ja siellä kehitys ei ole ollut lainkaan ongelmatonta. Vaikka alunperin on ollut tarkoitus, että eutanasia olisi rajattu, käytännössä se on laajentunut järkyttäviin tapauksiin. Esimerkiksi 24-vuotiaalle masennuksesta kärsivälle henkilölle oli myönnetty Belgiassa eutanasia, vaikka hän oli nuori ja autettavissa. On myös näyttöä siitä, että erittäin vaikeasti vammaisilta lapsilta on kielletty elämää ylläpitäviä hoitoja sillä perusteella, että heidän elämänsä kuitenkin olisi kärsimystä. Nämä esimerkit osoittavat, kuinka vaikea on luoda lainsäädäntöä, joka on täysin vedenpitävä.

Juva: Sietämättömän kärsimyksen määritteleminen on vaikeaa. Riittääkö henkinen kärsimys vai pitääkö olla kipuja tai hengitysvaikeuksia? Onko kuoleman oltava lähellä? Äärimmäinen esimerkki on tosiaan nuoren vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivän naisen laillinen eutanasia Belgiassa. Tässä oli kuitenkin yritetty hoitaa häntä kaikin tunnetuin psykiatrisin keinoin kymmenkunta vuotta, eli ilmeisesti ei oikeasti ollut autettavissa. Lisäksi naisella oli vaikea anoreksia ja hän oli somaattisesti erittäin huonossa kunnossa. Eli ei se ihan niin yksinkertaisesti mennyt että masentunut saa eutanasian tuosta vaan.

Urhonen: Puhutaan ihmisten omasta valinnasta. Suhtaudun siihen epäillen. Hoitoprosesseissa on paljon sellaista, mitä ihminen ei itse voi päättää. On hyvin vaikea arvioida, mikä lääkärin antamista vaihtoehdoista on paras, jos itsellä ei ole minkäänlaista alan asiantuntemusta. Ihmistä on helppo ohjailla. Jos hän tuntee olevansa taakka, tuntuu helpoimmalta kuolla pois muita häiritsemästä.

Juva: Eutanasiassa ei pitäisi voida määritellä sitä, milloin elämä on elämisen arvoista. On totta, että toisinaan esimerkiksi kovin vammaisten lasten kohdalla keskustellaan aktiivisista hoidoista tai niiden lopettamisesta lääkäreiden ja vanhempien välillä, mutta tässä ei ole kyse eutanasiasta, eikä tuleva lainsäädäntö tähän puutu. Se on ihan oma arvokeskustelunsa.

Urhonen: Näistä asioista nimenomaan täytyy keskustella ja niistä keskustellaan vääjäämättä, kun rajataan, kenelle eutanasia sallitaan.

Juva: Mikäli eutanasialainsäädäntö tulee, on olennaista ettei kukaan muu voi määritellä sietämätöntä kärsimystä, kuin eutanasiaa toivova ihminen itse. Missään tapauksessa ei saa olla niin, että esimerkiksi vanha ihminen tai vammainen pyytävät eutanasiaa, koska kokevat olevansa taakaksi muille.

Urhonen: Jo nyt on paljon lainsäädäntöä, joka ottaa suoraan kantaa vain yhteen asiaan mutta sen taustalla olevaa ajattelumallia voidaan käyttää muussakin lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa perusteluna. Lainsäädäntö vaikuttaa asenteisiin.

Juva: Olet oikeassa siinä, että lainsäädäntö voi vaikuttaa myös asenteisiin. Voimmeko arvioida kenen elämä on elämisen arvoista? Tämä päätös voi olla vain ihmisellä itsellään.

Tweet