Kuinka käy syrjäseutujen pienituloisen sotessa?

2.2.2017

Silja Keränen

Silja Keränen on vihreä kaupunginvaltuutettu ja Kainuun maakuntauudistuksen ohjausryhmän jäsen Kajaanista.

Sote-uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Uudistukseen ujutettu valinnanvapausmalli ei tue näiden tavoitteiden saavuttamista.

Jos väestöä on vähän, ihmiset asuvat kaukana toisistaan ja ovat vielä keskimääräistä sairaampia ja vanhempia, ei voittoa tavoittelevien yritysten kannata alueelle panostaa.

Kun toimijoita on vain yksi, ei ole valinnanvapauttakaan. Ja kun se yksi toimija – maakunnan oma yhtiö – huolehtii näistä alueista niukkenevin varoin, palveluiden määrä ja laatu
ei ainakaan parane.

Miten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen on ajateltu toteutuvan? Ruotsissa valinnanvapaudesta ovat hyötyneet suurituloiset kaupungissa asuvat. Kuinka käy pienituloisten ja monisairaiden? Entä maa- ja syrjäseutujen asukkaiden?

Maakuntien tarjoamat palvelut tuskin paranevat säästötavoitteiden Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää kuntien tehtäväksi.

Ei siis näytä hyvältä. Ei koko maan, eikä etenkään pienituloisen syrjäseudun ihmisen näkökulmasta.

Malli runnotaan läpi, koska se on iso kompromissi hallitukselle: keskustalle 18 maakuntaa, kokoomukselle valinnanvapaus ja perussuomalaisille kiristykset maahanmuuttopolitiikkaan. Muutoksia voi saada vain kokonaisuuden kannalta pieniin, mutta ihmisten
osalta suuriin yksityiskohtiin.

Saavutettavissa on torjuntavoittoja kuntalaisille tärkeissä yksityiskohdissa sekä maakunnissa tehtävässä uudistuksen toimeenpanossa.

Koetetaan me vihreät saada niitä voittoja, jotta maaseudun
mummo ja lähiön työtön yksinhuoltaja voisivat hyvin.