Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Luomuihminen, tule hakemaan tiedettä itujesi päälle!
27.1.2017
Pitäisikö luomuihmisen ottaa järki käteen ja napata gmo-tekniikkaa käsikynkästä? Silläkö maailman ruokaongelma ratkeaa? Vai onko sittenkin niin, että on se ja sama, mitä luomuihminen tekee ja järki on pudonnut kädestä kaikilta jo ajat sitten.
Hesarin tiedetoimituksen ja Tiede-lehden päätoimittajan Jukka Ruukin luomukriittinen kirjoitus kolautteli oman somemaailmani kuplaa torstaina. Ruukin mukaan luomulla ei maailman nälkäisiä ruokita ja pipertäjien pitäisi liittoutua bioteknikkojen kanssa.
Ärsytti kirjoitus minuakin. Miksi? Sinänsä vaatimus tieteellisen tutkimuksen hyväksymisestä on aivan oikea. Eikä gmo ole omastakaan mielestäni sellainen ilmestyskirjan peto, kuten puhdasoppisimman nauriinhalaajat arvelevat.
Missä siis vika? Johtuuko ärtymys siitä, että ostan luomutuotteita itsekin vai jostain muusta?
Vähän hiertää se, että Ruukki tykittää arvion luomun pahuudesta lähteyttämättä ja antaen ymmärtää, että konsensus on laaja. Pikaisesti tutkimuksia on hankala löytää sellaista nippua kuin Ruukki mainostaa.
Myös väite sadon puolittumisesta luomun takia vaikuttaa liioittelulta. Forbes-lehdessä on esimerkiksi vertailtu Yhdysvalloissa tavanomaisessa tuotannossa ja luomutuotannossa olleita peltoja. Pääsääntöisesti luomusato on hehtaaria kohti pienempi, mutta ero tavanomaiseen riippuu paljon siitä, mitä viljellään. Noin kolmanneksen alhaisempi sato vaikuttaa sopivalta karkeutetulta arviolta.
Näitä paljon suurempi kitkan aiheuttaja tekstissä on luomun nostaminen merkittäväksi tekijäksi maailman ruokinnassa. Maailman ruokajärjestön FAO:n tilastojen mukaan sadasosa maapallon viljelypinta-alasta oli luomuviljelyssä 2014.
Luomu ei ole lähivuosina tai -vuosikymmeninä merkittävä tekijä maailman ihmisten ruokkimisessa tai mahdollisimman resurssitehokkaassa viljelyssä.
Lihan- ja maidontuotanto sen sijaan on. Noin kolmannes maailman viljelypinta-alasta käytetään lihakarjan ruokintaan. Noin 15 prosenttia kasvihuonepäästöistä syntyy lihantuotannosta.
Jos lihanhimoisimmilla maapallon seuduilla pudotettaisiin lihansyönti vaikkapa vain puoleen nykyisestä – lihaa vain joka toinen päivä – vaikutus olisi kokoluokkia eri tasolla, kuin vähäisen luomuviljelyalan kylväminen gmo-viljalle.
Ruukin tekstin suurin ongelma on kuitenkin se, että siinä annetaan ymmärtää olemassa olevan järki-ihmisten ja tieteen liitto. Ja tähän jaloon yhteisöön pitäisi "luomuihmistenkin" liittyä.
Todellisuudessa ihmiset ylipäätään, mukaanlukien poliittiset ja taloudelliset päättäjät, eivät hyväksy tieteellisiä faktoja. Paitsi niiltä osin kuin ne itselle sopivat.
On helppo jättää luomu kaupan hyllyyn ja ostaa tehotuotettua broileria, hymyillä tarkoituksellisen teräksisesti ja ajatella, että toimii rationaalisesti. Tai vaikka ostaa luomua epämääräisten mielikuvien pohjalta ja tuntea hyvän omantunnon lämpimänimelä ailahdus talvitakin poven alla.
Mutta esimerkiksi nykyinen maatalous ja ruoantuotanto on tieteellisten faktojen valossa puupäistä idioottien kolarointia. Lihaa ja maitotuotetta tuotetaan yli terveellisen ja järkevän tarpeen ja koko kakku jaetaan järjettömän epätasaisesti.
Luonnonvarojen liikakäyttö ja biodiversiteetin köyhtyminen ovat tieteellisesti todistettuja uhkia, mutta niiden vaikutus päätöksentekoon on vähäinen.
Ilmastonmuutos taas on tieteellisten faktojen perusteella eksistentiaalinen uhka modenille yhteiskunnalle. Ja miten se vastaa? Käytännössä jatkamalla samaan malliin kuin ennenkin. Öljyä ja hiiltä palaa kuin huomista ei olisi.
Melko epätieteellistä.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
