Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
17.1.2017 9.12
Ilmastonmuutosta käsittelevät dokumentit ovat yleensä enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia: ensin esitellään ilmiö ja perustellaan sen vaarallisuus, sitten tuskaillaan hillintätoimien riittämättömyyttä ja tarjotaan voimaannuttava kokemus siitä, että jokainen voi muuttaa maailmaa.
John Websterin Tulevilla rannoilla käyttää samoja aineksia, mutta lopputulos on erikoisempi. Eikä vähiten siksi, että ohjaajan oma perhe ja varsinkin isän kuolema nousevat elokuvassa yhtä suureen rooliin kuin varsinainen aihe.
Elokuva on tehty Websterin 2060-luvulla syntyvälle lapsenlapsenlapselle, minkä vuoksi kertojan on turha yrittää vaikuttaa katsojaan niin suoraan kuin tällaisissa elokuvissa yleensä.
Perinteisiä ilmastodokumentteja draamallisempi ja elokuvallisempi ote toimii melko hyvin. Ja kun tällainen elokuva on aina enemmän tai vähemmän kuorolle saarnaamista, voi tunteen hyvinkin nostaa tiedon edelle.
Ilmastodokumenteille tyypillisten tiedemiesten sijaan Webster ottaa kameransa eteen haastateltavaksi tavallisia ihmisiä. Se muistuttaa katsojaa siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta ei lopulta ole kiinni tieteestä tai päättäjien toimista vaan siitä, miten tavalliset kansalaiset ympäri maailman siihen suhtaudumme.
John Webster: Tulevilla rannoilla. DocPoint-festivaaleilla 25. ja 27. tammikuuta.
Tweet