Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Juhla vailla juhlamieltä
26.12.2016
En ole kotoisin Syyriasta, mutta naisena pystyn aistimaan kaikkien maailman naisten tuskan ja sanomaan Jeesusta puhuttelevan aleppolaisnaisen suulla:
Anteeksi, Jeesus, että käyn kohti syntymäjuhlaasi surupuvussa.
Anteeksi, Jeesus, että kohtaan laittautumattomana pyhän, jolla juhlistetaan uhraustasi uskonyhteisölle.
Anteeksi, Jeesus. Sillä syntymäjuhlasi on mitä jaloin pyhä, mutta sydämeni on menettänyt jotain niin kallista, ja poismeno on niin musertava taakka.
Miten voisin juhlia muiden kanssa, kun kalleimpani on yksin haudassa?
Miten voisin koristella kodin juhlavaloin, kun silmäteräni makaa maan kuristavan pimeässä povessa?
Anteeksi, pyhä Maria, etten ole tänä vuonna laittanut juhlaherkkuja. Ketä varten niitä laittaisin, kun rakkaani on poissa ja jäljellä on vain tyhjä huone, jossa hänen tuoksunsa viipyilee vielä?
Miten voisin tanssia ja hymyillä, kun ikävä korventaa särkynyttä sydäntäni?
Voinko käydä kohti joulupuuta ja toivoa hänen paluutaan?
Hänen, joka vääryydellä vietiin minulta ennen kuin ehdin suudella ja syleillä häntä – tai edes heiluttaa hyvästejä? Onko maailmassa jäljellä mitään väriä, kun joudun elämään kuin sokea vailla tuttua opastaan?
Muuttuuko veren tahrima vesi enää koskaan siniseksi? Piinani on valtava, suruni sankka ja mieleni raskas, mutta tiedän, että Herra on hyvä ja kaikkivoipa.
Niinpä nostan tapani mukaan katseen kohti taivasta ja rukoilen ihmisten Herralta voimaa siihen asti kunnes näemme jälleen ja tanssimme yhdessä riemuitsevien enkelten ympäröimänä.
Anteeksi, Jeesus, että suru aina ja iankaikkisesti ottaa yliotteen ilosta.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
