Poliittinen toimittaja

Satu Kosenius-Hänninen

Narsisti vai tiimipelaaja? “Kaikkein tärkein ryhmä mulle ovat olleet Vihreän Langan tekijät”, sanoo entinen päätoimittaja Timo Harakka.

6.9.2013 10.25

Sammeli Heikkinen

Kavallus, jossa hävisi satojatuhansia markkoja. Siitä alkoivat vaikeudet Vihreässä Langassa, sanoo Timo Harakka. Kavallus avasi puolueelle takaoven Lankaan ja vaaransi journalistisen riippumattomuuden.

Se on Harakan versio siitä, mitä tapahtui kun hänet erotettiin Vihreän Langan päätoimittajan paikalta. Muitakin on.

Harakan päätoimittajakauden aikana luotiin nykyisenkaltainen Vihreä Lanka. Siis lehti, joka ainakin yrittää olla terävä, myös puolueen ulkopuolella kiinnostava aikakauslehti.

Langan historiassa Harakan potkut ovat umpeutumaton haava, josta riittää puhetta edelleen. Irtisanominen myös käänsi Harakan komeettamaisen uran ensi kerran syöksyyn.

Harakka vaikuttaa haastattelussa hieman kireältä: ilme on vakava, ja puhuessaan hän ottaa katsekontaktin vain silloin tällöin. Tämä on perin erilainen Harakka kuin television miellyttävästi hymyilevä ja läsnäoloa säteilevä juontaja.

Tumman pikkutakin alta t-paita kertoo, että Arla pesee kaikki. Arlan saunaa Helsingin Kalliossa pyörittää vihreä poliitikko Kimmo Helistö.

Haastattelulle on aikaa alle tunti, sillä Harakalla on pian seuraava tapaaminen.

”Schildsillä. Keskustellaan keväällä ilmestyvästä kirjasta.”

Se on esseekokoelma Euroopan velkakriisistä. Harakka ehtii kirjoittaa, sillä hän on vuorotteluvapaalla Ylestä. Tarkoituksena oli kirjoittaa väitöskirja 1990-luvun käsitehistoriasta, mutta se saa nyt odottaa pari vuotta.

Harakan mielestä velkakriisin poliittinen ulottuvuus häviää tai hävitetään.

”Kun puhutaan hoitamisesta annetaan ymmärtää, että kysymys on kyvyistä, asiantuntemuksesta ja johtamisesta. Kuitenkin kysymys on politiikasta.”

Ajatus asiallisesta asioidenhoidosta istuu toki hyvin suomalaiseen mentaliteettiin, Harakka arvioi.

”Vihreiden synnyn ja Osmo Soininvaaran suosion juuret ovat juuri siinä, että sanotaan oman tavan olevan järkevä tapa hoitaa asioita.”

Harakka taas haluaisi nostaa politiikan pinnalle, kaikkien nähtäville.

Harakan journalistin ura alkoi 15-vuotiaana Äänekoskella Sisä-Suomen Lehdessä. Hän pääsi arvalla tehdyllä valinnalla Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajaksi 19-vuotiaana. Jyväskylässä Harakka luki hieman englantia ja vaihtoi nopeasti kirjallisuustieteeseen.

Jyväskylässä Harakka ehti olla vain vuoden, kun hänet rekrytoitiin Helsingin Ylioppilaslehden toimitussihteeriksi. Kaksi vuotta Ylkkärissä ja Harakka pääsi Yleisradion satiiriseen Radio Vapaa Maailma -ohjelmaan – 23-vuotiaana 1985.

Samana vuonna Harakka alkoi opiskella Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa. Siellä hän sekaantui pari vuotta myöhemmin Jumalan teatteri -liikehdintään ja sai lähteä koulusta.

Harakka ei ollut itse paskanheittäjien mukana Oulun skandaaliesityksessä. Tukeaan osoittaakseen hän kuitenkin murtautui ystävineen teatterikorkeakoulun tiloihin. Ryhmä hajotti koulun irtaimistoa ja ikkunoita.

Harakka valmistui lopulta vuonna 2005.

Nuorena Harakka piti politiikkaa hävitettävänä reliikkinä. 1970-luvun lopulla hän tekstasi Äänekosken Hiskinmäen lukiossa vaalijulisteisiin ”Politiikka pois kouluneuvostosta”.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Harakka oli vihreiden ehdokas, joka tosin keskittyi kampanjassaan Jumalan teatterin puolustamiseen.

Vihreiden toimintaan Harakka sanoo menneensä 1990, kun liittosihteeri David Pemberton pyysi häntä mukaan vaalikampanjan suunnitteluun.

”Kun vähän sen jälkeen Vihreän Langan päätoimittajan paikka tuli auki, ajattelin että mikä ettei. Loimme lehden hallituksen – lähinnä Soininvaaran ja Teppo Turkin kanssa – sellaisen strategian, että tehdään puoluelehden sijaan vaihtoehtoa vakiintuneille viikkolehdille.”

1990-luvun alun suuri lama koitui Harakan Langan onneksi. Pätevistä toimittajista ei ollut pulaa ja avustajat osallistuivat aktiivisesti lehden suunnitteluun. Kun tavoitteena oli hankkia uusia lukijoita puolueen jäsenistön ulkopuolelta, lehden oli uskottavuuden vuoksi oltava terävä.

”Me ajateltiin, että hyvä kun saadaan tasaisesti suututettua ihmisiä. Joskus hermostui Soininvaara, joskus Heidi Hautala. Ja joskus, no, Pekka Haavistosta nyt ei tiedä, onko se suuttunut.”

Kuitenkin juuri Haaviston hermostuminen johti Harakan potkuihin. Tai oli osasyy niihin.

Vihreän Langan potkuista kertovassa jutussa tammikuulta 1994 mainitaan tuolloin vihreiden puheenjohtajana olleen Haaviston Vihreä Lanka oy:lle lähettämä kirje, jossa Haavisto ”vaatii hallitukselta toimenpiteitä”.

Syyksi mainitaan se, ettei puolueen lehdelle antaman lainan ehtoja oltu noudatettu. Harakan mukaan laina oli talutusnuora.

Nuoran Langan kaulaan pujotti se Vihreä Lanka oy:n toimistossa työskennellyt ihminen, joka kavalsi lehtiyhtiöstä 270 000 markkaa ja jätti kassaan valtavan loven.

”Puolue pystyi vaatimaan lainansa vastineeksi asioita. Toimituksellista valtaa valui toimituksen ulkopuolelle, mikä oli huolestuttavaa.”

Puolue sai lainan vastineeksi oman sivunsa. Haaviston mainitsema ehtojen rikkominen tarkoitti sitä, että lehden toimitus oli muokannut puolueen sivun aineistoa.

Harakan mukaan kyse oli yhdestä jutusta, joka jätettiin julkaisematta.

Vihreä Lanka oy:n hallituksen kokouksessa Harakka erotettiin Soininvaaran, Kalle Könkkölän, Salla Korpelan ja Erkki Pulliaisen äänillä henkilökunnan edustajan, Langan toimittajan Lena Björkludin ääntä vastaan.

”Se oli äärimmäisen kova paikka. Äärimmäinen järkytys ja pettymys.”

Mediakomeetta oli pudonnut ensimmäisen kerran.

Toinen tulkinta Harakan potkuista on se, etteivät hänen Lankansa jutut miellyttäneet vihreiden johtohahmoja. Tämän tulkinnan avain on kysymys, jonka Harakka esitti Haavistolle haastattelussa pari viikkoa ennen erottamistaan:

”Oletko mahdollisesti homo?”

”No en, en mä mielestäni ole... Tai jos olisin homo olisin varmaan huono homo. Mä kuulun varmaan sellaisten suomalaisten ryhmään, ehkä enemmistöön, jolle koko seksuaalielämä tai seksuaalisuuden merkitys on aika vähäinen.”

Harakka kirjoitti asiasta vuoden 2012 presidentinvaalien aikaan blogissaan ja totesi, että ”se oli hyvä vastaus kenties tyhmään kysymykseen, jonka soisi jo jäävän taka-alalle.”

Harakan erottamisen jälkeen puolueesta lähti myös vihreiden liittosihteeri Riikka Kämppi, joka oli tuolloin Harakan naisystävä, myöhemmin vaimo ja vielä myöhemmin ex-puoliso. Sittemmin Kämpistä tuli Pekka Haaviston kampanjavelho.

Luultavasti Harakka astui turhan monille varpaille ja puolueen Langalle antaman lainan ehtojen rikkominen antoi hyvän tilaisuuden irtisanomiseen.

Vielä yhden näkökulman tarjoaa Pembertonin tyly kirjoitus Langassa potkujen jälkeen. Pembertonin mukaan Harakka sotkeutui itse politiikantekoon vihreiden sisäpiirissä ja oli lisäksi leuhka.

Hänen mukaansa Harakan käsitys oli: ”Lanka olen minä.”

Harakka kuitenkin sanoo olevansa nimenomaan tiimipelaaja, jolle tulee valokeilassa kuuma ja ikävä olo.

”Musta tulee aika helposti sellainen kuva, että olen maailmankaikkeuden johtava narsisti. Mutta kaikissa duuneissa se koottu ryhmä on ollut tärkeä. Ja kaikkein tärkein ryhmä mulle ovat olleet Vihreän Langan tekijät”

Onko Harakka mennyt toimittajaksi liikaa politiikkaan? Ei omasta mielestään.

”Kun on poliittisessa toiminnassa mukana, siitä saa pysyvän leiman. Suomessa joutuu nykyään istumaan elinkautista 11 vuotta, mun politiikassa mukanaolosta rangaistus on 18 vuotta. Mä en koskaan saa esimerkiksi vetää Ylellä vaaliohjelmia sen takia”, Harakka sanoo ja tuohtuu hiukan.

Eduskuntavaaleissa 1995 Harakka oli Uudellamaalla vihreiden ehdokkaana. Pari vuotta myöhemmin Harakka seurasi vihreiden puoluekokousta, jossa vihreän ”Perheen” ehdokas Tuija Brax hävisi puheenjohtajavaalin yllättäen Satu Hassille.

Harakka kirjoitti kokouksesta sapekkaan, mutta myös tunteellisen Viimeinen ehtoollinen -luvun Viemärirotta-kirjaansa.

Tekstin perusteella Harakka hengailee kärkivihreiden kanssa ja nämä puhuvat avoimesti hänelle. Katkesivatko välit vihreisiin sittenkään potkuihin?

”Ihmisten kanssa tulee toimeen aina vaihtelevasti”, Harakka väistää.

Tekstissä hän tunnustaa kaunansa ja lanseeraa Perhe-nimityksen. Perheeseen kuuluivat vihreiden helsinkiläiset napahahmot: Haavisto, Soininvaara, Hautala ja Pekka Sauri. Brax oli Perheen ottotytär.

Harakka kertoo nyt puhuneensa Perheestä myös siksi, että hän halusi herättää vihreitä näkemään vallan ”puolihuolimattoman keskittymisen”.

Puoluekokoustekstissä Harakka kirjoitti, ettei erityisesti pidä myöskään Hassista: tämä on kulmikas, kärkäs ja kärttyinen. Silti Harakka kehuu Hassia nyt kovasti, etenkin siitä, että hän osaa politisoida asiat.

”Hän on rohkea, uskaltaa olla vähemmistössä ja substanssiosaaminen on raudanlujaa. Tuskin vihreissä ymmärretään, millainen presidenttiehdokas Satu Hassi voisi olla.”

Katkesiko Harakan lento potkuihin? 1997 Harakasta tuli Ylen uuden Musta laatikko -ohjelman tuottaja ja juontaja ja hän pääsi Ylen palkkalistoille. Viime vuosikymmenen puolivälissä alkoi Pressiklubi, jota Harakka isännöi pari ensimmäistä vuotta. Vuosikymmenen loppupuolella Harakka ja Anna Kortelainen alkoivat tehdä 10 kirjaa -ohjelmasarjoja.

Pari vuotta sitten hän lähti sijoittajaksi synnyinkaupunkinsa Äänekosken Kaupunkisanomat -ilmaisjakeluun.

”Se oli eräänlainen kotiinpaluu. Kun mun äiti kuoli 2007, kotikaupunkiin ei jäänyt mitään siteitä. Lähdin tietoisesti niitä rakentamaan. Tämä on minulle ihan moguliharrastus, en kirjoita lehteen tai muuta. Neuvon, jos kysytään.”

Harakan uusi kirja ilmestyy keväällä, myös ruotsiksi. Voi olla, että myös 10 kirjaa -sarja saa jatkoa. Päätöstä asiasta ei vielä ole.

”Ilomielin kyllä teen. Meillä on loistava joukko tekijöitä. Anna Kortelainen ja Marika Kecskeméti ovat perheystäviäkin. Pitää olla kiitollinen, että olen tajunnut edes myöhään sen, että on tärkeintä olla tekemisissä loistavien ihmisten kanssa. Silloin statuksella ei ole väliä.”