Sote, pelasta meidät espoolaisuudelta

14.12.2016

Vesa Sisättö

”Teidän ei kannata muuttaa pois Espoosta, erityislasten asiat ovat siellä niin hyvin”.

Tämän lauseen kuulimme vuosi sitten useammassakin palaverissa, joissa pohdittiin pikkukeskosena syntyneen ja lievästi kehitysvammaisen tyttäremme asioita.

Muutama vuosi sitten minulle välähti ensimmäistä kertaa, että paljon puhutusta sote-uudistuksesta voisi olla oikeasti iloa. Ehkä mekin voisimme tulevaisuudessa valita asuinpaikkamme vapaasti. Erityislasten palvelut olisivat samanlaisia kaikkialla, kun niitä tuotettaisiin kuntaa korkeammalla tasolla valtion ohjauksessa.

Kun Suomen sosiaali ja terveys ry:n eli SOSTE:n asiantuntijat kävivät tällä viikolla kertomassa Vihreän Langan toimitukselle järjestöjen näkökulmasta tulevaan sote-uudistukseen, toiveeni uudistuksen positiivisten puolien toteutumisesta mureni.
Iskun se oli saanut jo vuosi sitten. Kaksi päähallituspuoluetta sai sote-uudistuksen varjolla omat haluamansa: kepu maakunnat ja kokoomus valinnanvapauden.

Tässä vaiheessa koko sote-uudistus vaikutti muuttuneen vain poliittisen vallan välineeksi. Paremmat palvelut kansalaisille eivät enää olleet uudistuksen päämäärä. Sipilän hallituksen ratkaisulla sote-palveluiksi saadaan jotain, mitä ikinä tästä yhdistelmästä saadaankaan puristettua irti. Soten tulevaisuus on edelleen, vuotta myöhemmin usvan peitossa.
Valinnanvapaus tai maakuntajako eivät kumpikaan toteuta kansalaisten sote-toiveita. Kansalaiset tarkoittavat valinnanvapaudella vapautta valita henkilöt, jotka hoitavat heitä. Tämä ei suunnitelmissa toteudu: tulevassa valinnanvapaudessa kansalainen valitsee palvelun tuottavan tahon, mutta taho valitsee henkilöt.

Maakuntatasolla jatkossakin vaikuttanee se, missä maakunnassa asuu. On epävarmaa, miten rahoituksessa huomioidaan se, että infrastruktuuri ei kaikkialla ole nyt samalla tasolla. Kansalaisen kannalta epämiellyttävän kuuloista on myös se, että käytännössä ainoa maakunnille suotu oman tulon lähde on asiakasmaksut. Niiden minimin (huom. alatason, ei kattoa) valtiovarainministeriö haluaisi päättää valtakunnallisesti.

Erityislapsen perheessä iso ongelma sote-palveluissa on oikean avun löytäminen. Aikuinen koulutettukin ihminen on aivan pyörällä päästään eri organisaatioiden viidakossa. Meidän muksumme asioita on hoitanut Lastenklinikka, Lastenlinna, Espoon vammaispalvelut, Kela ja Espoon kehitysvammaisten kuntoutusyksikkö Ekku muutaman muun tahon ohella.

Kuvaavaa systeemille on, että tieto kulkee yksiköstä toiseen paperikopioina vanhempien toimesta.

Sote-uudistuksen yhteydessä tähän viidakkoon toivoisi selkeyttä. Tai ainakin palveluneuvojaa, henkilöä joka ottaisi lapsen asiat selvitettäväkseen ja neuvoisi vanhempia: hakekaa tuota palvelua tuolta, ja tätä tukea sieltä. Valitettavasti palveluneuvonta on sote-uudistuksessa ilmeisesti vain papereihin kirjattu asia, jota sote-alan ihmisten odotetaan tekevän työnsä osana.

Suoraan sanoen hoitoviidakossa tarpoessa valinnanvapaus on ehkä viimeinen asia, jota yhtälöön kaipaa.

Sipilän hallitus tekee tällä hetkellä 4-5 suurta uudistusta samanaikaisesti. Ennen vanhaan yksikin tällainen uudistus olisi ollut monen vuoden projekti.

Sote-uudistuksessa on jo hukattu kansalaisten tarpeiden näkökulma, sen sivutuotteena pyritään myös mittaviin säästöihin, kenelläkään ei ole kunnon käsitystä yksityiskohtien toteuttamisesta ja on kova kiire. Kasassa taitaa olla suuren epäonnistumisen raaka-aineet.

Espoolaisuutemme jatkunee tulevaisuudessakin.

Tweet