Näin veganismi valtavirtaistui

22.12.2016 15.29

Riikka Suominen

Veganismi ei ole yleistynyt sattumalta. Sen takana on taktisia valintoja, joita on siivittänyt iso yhteiskunnallinen muutos.

1970-, 80- ja 90-luvuilla veganismi oli intohimoinen alakulttuuri, joka kielsi eläinperäisten tuotteiden käytön. Harva innostui. Sen sijaan ilmiö alkoi kasvaa, kun pieni vegaaniporukka alkoi 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa kampanjoida lihan syönnin vähentämiseksi. He näkivät, että lihan vähentäminen puhuttelisi suurempia ihmisjoukkoja kuin totaalinen lihasta luopuminen. Niin säästyisi enemmän eläimiä.

”Jos sanot ihmisille, että kaikki tai ei mitään, niin tyypillisesti saat ei mitään”, kertoi yksi kampanjoitsijoista Paul Shapiro amerikkalaiselle nettilehti Quartzille marraskuussa.

Quartzin jutun mukaan ajatus hajotti yhdysvaltalaisen vegaaniliikkeen. Shapiron porukka halusi keskittyä pieniin muutoksiin: eläinten olojen parantamiseen ja kasviperäisten tuotteiden bisnekseen. Toinen porukka oli sitä mieltä, että eläinten vapauttaminen tehotuotannosta vaatii periaatteellisempaa muutosta ja pienet parannukset ovat näpertelyä.

Nyt voi sanoa, että Shapiron linja voitti. Sen mainingit ovat näkyneet jo vuosia myös suomalaisessa veganismissa.

Muffinssit tekivät kauppansa Tampereen Keskustorilla. Siellä järjestettiin vuonna 2008 ensimmäinen ilmaistapahtuma Vegfest. Sitä järjestävät Vegaaniliiton aktiivit päättivät, että turha poliittisuus jätettäisiin sivuun. Suomessa arvioitiin olevan tuolloin vain muutama tuhat vegaania. Tapahtumasta saataisiin suurempi, jos siellä keskityttäisiin maistattamaan ruokaa hymy huulilla. Kuka vain olisi tervetullut.

”Ei tarvitse omaksua mitään ideologiaa, ennen kuin voi maistaa kuppikakkua”, Vegaaniliiton puheenjohtaja Sari Komulainen kuvailee nyt.

Vegaaniaktiivit ympäri maata satsasivat muutenkin hyvään meininkiin: vegaanisen jouluruuan maistatukseen, Kasviskekkereihin ja Eettisiin joulumarkkinoihin. Vegemesta ja Veganissimo-ravintolat houkuttelivat sekasyöjiäkin kokeilemaan kasvisherkkuja.

Lähestymistapa oli uusi, koska kymmenen vuotta sitten kasvisruoka nähtiin vielä voimakkaan ideologisena. Kun vihreiden Emma Kari vuonna 2008 ehdotti kouluihin kasvisruokapäivää, saatiin aiheesta hillitön kiista.

Mutta nykyinen vegebuumi oli jo levittäytymässä. Parissa vuodessa kasvisruokapäivät levisivät useisiin kaupunkeihin. Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton julisti ryhtyneensä vegaaniksi, blogeissa intoiltiin raakaruuasta ja kasvimaidot vakiinnuttivat paikkansa jääkaappien ovissa.

Nyt yhä useampi syö silloin tällöin vegaanisia ruokia, vaikkei noudattaisi mitään ruokavaliota. Ruokavalion poliittisesta puolesta ei hiiskuta mitään. Vuonna 2014 perustettu Vihreät vegaanit on pitkään ollut Suomen ainoa poliittinen vegaanijärjestö. Syyskuussa asia muuttui, kun puoluerekisteriin nousi Suomen Eläinoikeuspuolue.

Kun vihreiden Leo Stranius sai Helsingissä läpi kokeilun päiväkotilasten mahdollisuudesta vegaaniruokaan, sitä ei nähty osana poliittista muutosta kohti kasvipohjaista ravitsemusta. Sen sijaan sitä on pidetty yksittäisen vanhemman jääräpäisyytenä tai jopa itsekkyytenä. Yhden lapsen vegaaniruoka maksaa joitain euroja normiruokaa enemmän päivässä.

Vegaaniliitto auttaa yrityksiä tuotekehityksessä ja keskittyy ruokavalion myönteiseen ja helppoon imagoon. Se ei yritäkään vaikuttaa politiikkaan.

”Ehkä veganismia ei ole haluttu politisoida, kun ilmiö on myötätuulessa ja kasvaa markkinavetoisestikin”, arvioi kasvissyönnistä väitöskirjaa tekevä Jukka Vornanen.

ruokavalio  veganismi