Eri väriä, samaa maata?

7.7.2016

Riikka Suominen

Riikka Suominen on Vihreän Langan päätoimittaja.

Meillä poliitikoilla on enemmän yhteistä, kuin tunnustamme. Monet arvot ja tavoitteet ovat yhteiset, vaikka tulokulmat vaihtelevatkin”, sanoi vihreiden kansanedustaja Antero Vartia, kun haastattelin häntä.

Muistin, että samansuuntaisia on puhunut apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki. Hänen mukaansa helsinkiläisyys yhdistää kaupunginhallituksen jäseniä niin, että käsitykset hyvästä kaupungista ovat lähellä toisiaan, puoluekannasta riippumatta. Näin, vaikka valtakunnallisesti arvot ja ajattelu olisivat kaukanakin.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa haetaan ääniä äärimielipiteillä. Myös Itävallassa presidentinvaaleissa vastakkain olivat poliittisen kentän vastakkaiset laidat, kun vihreiden Alexander van der Bellen voitti niukasti muukalaisvastaisen äärioikeiston ehdokkaan.

Suomessakin osa puolueista hakee aiempaa terävämpää vastakkainasettelua. Vasemmistoliitto valitsi uudeksi puheenjohtajakseen kansansuosikki Li Anderssonin. Häntä pidettiin ehdokkaista ideologisimpana ja ehdottomimpana.

Myös kokoomuksen puoluejohtajakisassa vaadittiin puheenjohtajaa tekemään entistä kokoomuslaisempaa politiikkaa.

Ja tietenkin Timo Soini (ps) varjonyrkkeilee vimmatusti vihreitä vastaan. Kukaan ei ole toistaiseksi reagoinut hänen riidanhaastoonsa.

Kokoomuksen kisassa näkyi myös vihreiden ennätyksellinen gallupkannatus. Puheenjohtajaksi valittua Petteri Orpoa huoletti, että jos kuntavaalit pidettäiisin nyt niin Helsingissä vihreät olisi suurin puolue ja Turussa ja Tampereella vihreät olisi kokoomuksen edellä. Pääkaupungin pormestarin paikkakin näyttää menevän vihreille.

Orpon huoli on ymmärrettävää. Hän ehkä näkee, että kunnallisvaalit ovat luottamusäänestys hallituksen toimista. Jo nyt osa kokoomuksen toimiin pettyneistä poliitikoista on äänestänyt jaloillaan. Helsingissä vihreisiin on vuoden aikana siirtynyt kolme kokoomuspoliitikkoa, Raumalla yksi.

Gallup-luvuilla ei saa yhtään paikkaa kunnanvaltuustoissa, mutta vaikutusvaltaa niillä saa. Kasvava puolue kiinnostaa, sen ajamia asioita yritetään matkia ja sen on helpompi saada tukea.

Petteri Orpo on alkanut yhtäkkiä puhua ympäristöstä ja tehnyt pesäeroa koulutusleikkauksiin. Myös  päivähoitomaksujen nostosuunnitelmat tuntuvat kaduttavan kokoomusta. Onko tämä sattumaa vai reaktiota vihreiden kannatukseen?

Vihreiden suosio ajaa muita puolueita asemoimaan itseään suhteessa vihreisiin.

Kesäkuun Suomenmaa-lehdessä kansanedustaja Annika Saarikko (kesk) yrittää osoittaa mielestään selkeän eron vihreiden ja keskustan välillä. Kuvaus keskustalaisuudesta on, että siinä ollaan ”sellaisen suomalaisen puolella, joka haluaa kehittää itseään työelämässä, katsoo lastensa perään ja siivoaa pihansa”.

Jos tämän pitäisi kuvata nimenomaan keskustaa, niin ihan hyvin se kuvaa myös vihreitä. Tai oikeastaan useimpia Suomessa asuvia.

Ehkä osa toiveistamme ja tavoitteistamme onkin yhteisiä – myös näinä äärimmäisen poliittisina aikoina.

Kirjoitus on julkaistu alun perin 17. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreä Lanka -lehdessä.