Muutosvoima

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Anna Autio

Kaupunkiaktivismista on Jaakko Blombergin mukaan nähty vasta alkua. Kun osallistava ajattelu lyö läpi, ihmisten kiinnostus tehdä kasvaa ja instituutiot uskaltavat luottaa enemmän ihmisiin.

Muutosvoima

27.5.2016 10.33

Riikka Suominen

Jaakko Blombergista oli kivaa järjestää tempauksia. Yhtäkkiä siitä tuli hänen ammattinsa. Nyt hänenlaisiaan kaupunkiaktivisteja halutaan kaikkialla.

Ilma oli hirveä. Matalalla roikkuvat harmaat pilvet lupasivat sadetta, kylmä tuuli viilsi läpi vaatteiden. Etukäteen ihmiset olivat kyllä olleet innossaan uudesta tapahtumasta. Mutta lähtisivätkö he oikeasti liikkeelle kurjaan toukokuiseen lauantaiaamuun?

Kello yhdeksältä Helsingin Karhupuistoon alkoi valua ihmisiä. Heitä tuli joka suunnasta. Sadat ihmiset perustivat kaduille myyntipisteitä myös muualle Helsinkiin. Ensimmäinen Siivouspäivä vuonna 2012 onnistui yli kaikkien odotusten.

Se ratkaisi Jaakko Blombergin elämän suunnan.
Blomberg oli lähtenyt Facebookissa mukaan tapahtuman valmisteluun, kun Siivouspäivää oli alettu puuhata muutama kuukausi aiemmin. Facebook-keskustelusta lähtenyt tapahtuma rakensi käytännössä itse itsensä. Kaikki olivat mukana ilmaiseksi: yksi teki logon, toinen ohjelmoi kotisivut ja kolmas hoiti paikalle kierrätyslaatikoita. Valmistelut olivat olleet niin kaoottisia, että osa innokkaista oli lähtenyt.

Blombergia luova kaaos ei haitannut. Päinvastoin, Siivouspäivän myötä ajatus kaupunkiaktivismista työnä alkoi hahmottua.

Käytännössä ammattilaisuus tarkoitti sitä, että Blomberg perusti yhteisöllisiä tapahtumia järjestävän Yhteismaa-yhdistyksen Pauliina Seppälän ja Tanja Jänicken kanssa. Heihin Blomberg oli tutustunut Siivouspäivän valmisteluissa.

”Siivouspäivä on vaikuttanut paljon Helsinkiin ja jopa kaikkiin Suomen kaupunkeihin. Yhdessä Ravintolapäivän kanssa se on käynnistänyt uuden kaupunkilaislähtöisen tavan tehdä kulttuuria”, arvioi Blomberg nyt, neljä vuotta myöhemmin.

Olet ihana sellaisena kuin olet! Finally it's Friday!
Pahvimukit on koristeltu värikkäillä tusseilla kirjoitetuilla piristävillä lauseilla. Vartiokylän yläasteen kahdeksasluokkalaiset ottavat kaupunkia haltuun jakamalla itse keittämäänsä ilmasta kahvia Puotilan metroasemalla.

Jaakko Blomberg havainnollistaa koululaisille kaupunkiaktivismia.

”Nuoret ovat ihmeissään, voiko näin tosiaan tehdä.”

Ohikulkijoiden ilo on niin palkitsevaa, että osa nuorista jatkaa, vaikka koulupäivä päättyy.

Blombergin työstä tuli tällaista. Hän matkustaa innovaattorikonferensseihin, pyörittää kotonaan yhteisöllistä kotitoimistoa, kokkaa järjestämiinsä tilaisuuksiin, valmistelee esityksiä ja kirjoittaa raportteja apurahojen myöntäjille. Tänä vuonna hän on käynyt Prahassa, Amsterdamissa, Saksan Erfurtissa ja Venäjällä Krasnodarissa ja Murmanskissa levittämässä kaupunkiaktivismin ilosanomaa.

”Jossain vaiheessa isäni ensimmäinen kysymys oli aina, että mitä nyt teet, ja saatko siitä palkkaa”, Blomberg kertoo.

Katubileiden ja kirpputoritapahtuman järkkäys, tai Facebook-kampanja kauppojen pieniä muovipusseja vastaan, eivät olleet metsänhoitajana ikänsä työskennelleen isän mielestä aikuisten töitä. Jossain vaiheessa vanhemmat lopettivat työpaikkalinkkien lähettelyn. Blomberg ei ollut hakenut yhteenkään niistä.

”Heittelen koko ajan ideoita eri puolille ja haen rahoitusta vaihtelevalla menestyksellä. Jos kaikki ideat toteutuisivat, olisi kiireiset päivät.”

Vientiä on nytkin. Puotilan metroasemalla Blomberg joutuu ensimmäistä kertaa vuosiin soittamaan taksin ehtiäkseen Ylen haastateltavaksi. Normaalisti hän pyöräilee kaikkialle.

”Ihmettelin ensin, kun Helsingissä puhutaan talvipyöräilystä. Kajaanissa pyöräillään koko vuoden, koska siellä ei ole julkista liikennettä, ja lunta on maassa puolet vuodessa.”

Metsän laidalla, omakotitalossa Kajaanissa, siellä Blomberg asui parikymmentä ensimmäistä vuotta elämästään. Kuusivuotias Jaakko nakutteli opettajaäidin kirjoituskonetta. Hänen tarinoissaan matkattiin ympäri maailmaa aarrejahdissa. Faktat tarkastettiin huolella kartoista ja tietosanakirjoista. Nuoruuden Kajaani ei ollut luovuutta ruokkiva ympäristö, mutta mielikuvitusta riitti.

Strategiapeleissä Colonizationissa ja Settlersissä oli hyötyä siitä, että hän oli hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia.

”Kun järjestän Kallio Block Partya, ei minua kiinnosta, mikä bändi on soittamassa, vaan että se tapahtuu. Haluan antaa muille puitteet toimia.”

Armeijan Blomberg kävi Kainuun prikaatissa, kolmen kilometrin päässä kotoa. Hän inhosi armeijaa. Nuorten epäkypsien esimiesten toiminta osoitti, mitä valta pahimmillaan tekee ihmiselle.

Hän lähti Helsinkiin ennen kuin folkloristiikan opiskelupaikka yliopistolla oli varmistunut. Blomberg opiskeli Jyväskylän ja Helsingin yliopistossa: historiaa, uskontotiedettä, taidehistoriaa, etnologiaa... Gradu tuli tukin uitosta. Työuraa Blomberg ei pohtinut, kunhan valitsi kiinnostavia kursseja.

”Kaikki turhia humanistisia aiheita. Olin nykyhallituksen kauhukuva.”

Tutkijan työ kiinnosti, mutta kärsivällisyys ei riittänyt. Blomberg halusi nopeita tuloksia, mutta myös tehdä jotain merkityksellistä.

”Oli hetki, kun tajusin, että ei ole olemassa mitään mielenkiintoista työtä, jota voisin hakea. Tiesin potentiaalini, mutta tiedostin, etten löydä työtä, jossa voisin käyttää sitä.”

Rahaa ei aluksi tullut. Blombergin järjesti juttuja, koska se oli niin kivaa.

”En ajatellut, että tästä tulisi työ. Tein vain mitä halusin.”

Kuin varkain hommasta tuli työ. Hän ei joutunut luopumaan mistään vaihtoehtoisen ammatinvalintansa vuoksi. Päinvastoin, matkoillekin pääsee nyt työn kautta. Ja työtä Blomberg ei erottele arjesta, molemmissa kiinnostavat samat asiat.

”Minulla ei ole tarvetta suurelle määrälle rahaa. Ajan pyörällä ja ostan vaatteet kirpparilta. Kun olen itse matkoilla, laitan asuntoni vuokralle Airbnb:n kautta.”

Blombergin säästäväisyys on aiheuttanut joskus selkkauksia työkavereiden kanssa.

”Meille muille perheellisinä ja keski-ikäisinä on ollut tärkeämpää, että hommasta saa vakaat tulot”, sanoo työkaveri Pauliina Seppälä.

”Jaakko on anarkistisempi. Hän elää hippielämää, jossa ei osteta mitään, vaan vaihdetaan ja lainataan kaikki.”

Kun kollegat lähtivät yhdessä työmatkalle Tukholmaan, muut olisivat halunneet lentää ja asua vuokra-asunnossa. Blombergille oli selvää, että jaetaan hytti laivalla ja asutaan alivuokralaisina ruotsalaisperheen kanssa.

Työkaveri Pauliina Seppälän mukaan Blomberg on tunnollinen ja hoitaa viralliset hommat jämptisti. Hän tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja on puhelias monesta asiasta. Yksityiselämästään hän vaikenee.

Yhteismaa-yhdistyksessä ilmaisu on värikästä ja äänekästä. Aluksi Blomberg sovitteli, mutta sanoo nyt riidelleensä siellä enemmän kuin kaikissa parisuhteissaan yhteensä.

”Jaakko innostuu monesta ja on hyvä käynnistämään uutta. Bisnestä on siinä tahdissa hankala kehittää”, Seppälä sanoo.

Kuritonta puuhastelua. Sellaisena virkamiehet pitivät kansalaistoimintaa vielä muutama vuosi sitten. Vapaan kulttuuripuuhailun valtaamista VR:n vanhoista makasiineista haluttiin eroon. Kaupunki hääti myös Töölönlahdelle kansalaisvoimin perustetun aktivistitila Happihuoneen.

Tämän vuoksi vielä viisi vuotta sitten innokkaiden tekijöiden joukossa oltiin tarkkoja, että puhutaan kaupunkiaktiiveista. Aktivisti-nimen ajateltiin vievän ajatukset turhan radikaaleihin porukoihin. Tampereella sanaa kartetaan yhä. Helsingissä aktivismi on niin hyväksyttyä, että avoin yliopistokin järjestää kurssin kaupunkiaktivismista.

Asenteet ovat muutenkin muuttuneet täysin. Tammikuussa Helsingin kulttuurilautakunta valitsi Kalasataman ilmaisen Sompasaunan vuoden kulttuuriteoksi. Siis saman luvatta rakennetun saunan, jonka kaupungin virastot ehtivät purkaa monta kertaa. Nyt tällaista toimintaa syleillään. Helsinki tähtää haluttavaksi matkailijakaupungiksi, jossa luovuus kukkii.

Blomberg on kokenut asennemuutoksen käytännössä. Ensimmäisen Siivouspäivän alla Helsingin rakennusvirasto oli niin huolissaan julkisen tilan käyttöluvista ja sotkusta, että se toivoi koko tapahtuman perumista. Kun kaikki meni hyvin, lähti rakennusvirasto Siivouspäivän kumppaniksi.

Tänä vuonna käynnistynyt Saunapäivä sai tukea Helsingin kaupungin matkailupuolelta.

Helsingin tärkein kehitys. Näin kuvaa apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sitä, että kaupunkilaiset ja kaupungin työtekijät kehittävät kaupunkia yhdessä. Aktivismi valtavirtaistuu.

”Hyvinvointivaltiossa on se puoli, että siinä kasvoton julkishallinto tuottaa palveluita alamaisille. Tämä on nyt voimakkaassa muutoksessa”, Sauri sanoo.

Nyt kaikkialla halutaan, että aktiiviset kansalaiset osallistuvat asioihin. Tuoreen Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän tutkimuksen mukaan Suomeen on viime vuosina syntynyt tuhansia asukasliikkeitä ja niihin luotetaan enemmän kuin kuntapolitiikkaan. Kaupungin- ja kunnantalot on koettu etäisiksi, niinpä toimeen tartutaan itse.

Kaupunkitilaa ei nähdä enää paikkana, jonka käyttämiseen on yksinoikeus julkisella sektorilla tai yrityksillä. Yksityiset ihmiset voivat hommata kadunvarteen kukkia, kuten Helsingin Punavuoressa, kartoittaa syötävät marjapensaat, kuten Tampereella tai laatia kaupungin ensimmäisen pyöräkartan, kuten Moskovassa.

Euroopan unionillakin on kaupunkiaktivismiohjelma. Sen avulla eurooppalaisia kaupunkeja kehitetään ottamaan paremmin vaari kaupunkilaisten aktiivisuudesta. Siinäkin Jaakko Blomberg on tietenkin mukana.

Kun tällaiset liikkeet alkavat näkyä politiikassa, yhteisöllisyys alkaa muuttaa käsitystämme asukkaiden roolista yhteiskunnassa. Kun ihmisille antaa vapautta, he ottavat myös vastuuta.

Riskinä on, että innokkaiden kaupunkiaktiivien varaan sälytetään hommia, joista hyvinvointivaltio vastasi ennen. Blomberg myöntää vaaran. Kaupunkiaktivismi on kustannustehokasta.

Suomessa innostus osallistua ja tehdä kaupunkikulttuuria on poikkeuksellisen suurta.

”Yksi syy voi olla myös, ettei meillä ole epäkaupallisia tiloja. Jos haluaa järjestää asioita ilman rahaa, pitää käyttää sitä, mitä meillä on.”

Epäkaupallisen julkisen tilan puute on synnyttänyt ainutlaatuisen kulttuurin: kodit, puistot ja kadut on otettu käyttöön. Kotiteatterifestivaaleilla kodit muuttuvat näyttämöiksi ja Saunapäivässä kotien saunat avataan yhteiskäytölle.

”Ihmiset tarvitsevat puitteet. Et voi vain sanoa, että kutsu joku päivä vieras kotiisi saunomaan. Ei se toimi”, Blomberg sanoo.

”Julkisen sektorin pitäisi olla mahdollistaja. Ihmisille pitää antaa vapautta ja ymmärtää, että he luovat uutta.” a

Jaakko Blomberg

32 vuotta.
Asuu Vallilassa kämppäkaverin kanssa. 4-vuotias tytär aiemmasta suhteesta.
Koulutus: Filosofian maisteri, pääaine Suomen historia.
Harrastukset: ”Vapaa-aikaa on vähän. Kotona odottaa läjä dyykattuja lautoja, että tekisin niistä kenkätelineen ja hyllyn, ja mehukattipulloja, joista tekisin lampunvarjostimen, mutta en ikinä ehdi.”
Haluaa olla yksin: ”Hyvin harvoin. Pidän siitä, että ympärillä on ihmisiä.”
Tärkeintä kaupunkitapahtumassa: ”Ilmapiiri ja vapaus. Se, että jokainen voi ottaa osaa omalla tavallaan.”
Paras muiden järjestämä kaupunkitapahtuma: "En oikein ehdi käydä. Helposti alan analysoida ja auttaa valmisteluissa."

Mukana järjestämässä näitä tapahtumia: