Kiitos ja kumarrus arvon Suomen hallitukselle

23.5.2016

Haneen Jameel

Haneen on irakilainen toimittaja, joka on tullut Suomeen turvapaikanhakijana. Turvallisuutensa vuoksi hän esiintyy vain etunimellään. Käännös arabiasta Sampsa Peltonen.

Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella käännyn tänään Suomen viisaan hallituksen puoleen. Kiitän teitä koko sydämestäni tästä ilouutisesta! En osannut odottaa, että kuulen mitään näin ihanaa omana elinaikanani, tai oikeastaan että tämä päivä koittaisi vuosikymmenienkään kuluttua.

Mutta niin vain Suomen tiedotusvälineiden toitottivat monen ihastukseksi ja vihastukseksi, että IRAK ON TURVALLISTA ALUETTA.

Kuinka ollakaan, kotimaastani tuli pikavauhtia turvallinen. Mihinkäs Isis hävisi? Entä viheliäiset asejoukot?

Toteutuiko unelmani, ja hallituksemme on syrjäyttänyt jokin Irakin ulkopuolelta tuotu viranomaiskaarti? Eihän moinen mullistus voi muuten tapahtua kuin ihmeen kaupalla! Ei muuta kuin ylistämään Jumalaa, kun kotimaani on taas turvallinen.

Kyllä nyt on sydän piukassa iloa. Että vihdoin pääsen palaamaan maahani, omaan kotiin perheeni ja ystävieni luokse. Nukkumaan omaan huoneeseen.

Rutistamaan äitiä korvaukseksi kaikista niistä sekunneista ja minuuteista jotka olen joutunut viettämään kaukana hänen sylistään, korvaukseksi kaikista niistä tuskankyynelistä joita olen joutunut vuodattamaan vieraassa maassa, korvaukseksi kaikesta siitä piinasta joka täyttää sydämeni kun tuskailen ikävissäni.

Tarttumaan kädestä isäpappaa, jota kaipuu on harmaannuttanut ja painanut entistä kumarampaan.

Leikittämään ikävöimiäni veljenlapsia, jotka ovat viattoman rakkautensa vallassa anoneet minua palaamaan kotiin, koska ovat liian pieniä ymmärtämään tapahtunutta.

Jatkamaan pikkusiskon kanssa kesken jääneitä nahinoita ja valvomisia ja yöllisiä mässäilyjä ja pakollisia kauhuelokuvasessioita!

Voinkin tästä palata töihin johonkin sanomalehteen ja alkaa julkaista juttuja mistä vain aiheesta minua huvittaa, kun kerran turvallisessa maassa asustan. Mikäs vaara minua siellä uhkaisi, jos kirjoitan politiikasta tai arvostelen äärimielisiä uskonoppineita! Tokihan oikeusvaltiossa suojellaan toimittajia ja kunnioitetaan sananvapautta ja demokratiaa! Kirjoitan omalla kielelläni niin että kaikki ymmärtävät tulkkaamattakin (vaikka silloin jään kaipaamaan Sampsan käännöksiä).

Sanoinkuvaamaton onni! Kyyneleet silmissäni ilmensivät iloa ja toivoa valoisammasta huomisesta. Siinä oli kärsivällisyys koetuksella, koska ikävöin kotimaatani niin palavasti. Oi milloin Suomi passittaa minut siunattuun ja turvalliseen kotimaahani? Milloin se palauttaa minut perheeni pariin, ikiomaan elämääni? Sitä hetkeä odotan kiihkeästi.

En haluaisi aiheuttaa ihmetystä blogin rakkaissa lukijoissa. Mutta kun minä uskon kaiken mitä tiedotusvälineissä sanotaan teidän maassanne, josta ei ole koskaan ehtinyt sukeutua minun maatani. Nimittäin tämä kyseinen tieto saapui ennen kuin minun turvapaikkapäätökseni (en ole vielä edes ollut kaikissa kolmessa turvapaikkahaastattelussa).

Olen sopeutunut ilmastoonne, ihmetellyt kesäpäivän pituutta ja talvipäivän lyhyyttä ja ihastunut luontoonne, etenkin suureen määrään citykaneja ja kauriita, jollaisia kotimaassani näin vain eläintarhassa. Lupaan teille, että tulen käymään Suomessa tilaisuuden tullen ja aina kun tulee ikävä Suomen-perhettäni.

Kiitos teille, hallitus, tästä loistavasta ja rikkiviisaasta päätöksestä. Uskon päätöksiinne, koska eihän tämän maan hallitus voi valehdella, sehän olisi osoitus pintapuolisesta ajattelusta. Aivan varmasti päätöksen taustalla on seikkaperäisiä selvityksiä ja tiivistä tiedustelutyötä ja luotettavia lähteitä.

Suomi tietää, että Irak on turvallinen maa, ja kaikkien muiden maiden tiedotusvälineet vain laskevat luikuria: Ei Irakissa joka päivä räjähtele. Eivät räjähdykset aiheuta kymmeniä uhreja.

Ei Irakissa mitään Isisiä ole. Kaikki alueet ovat turvallisia, ja videoaineisto murhista ja verilöylyistä on otettu Irakissa kuvattavien räiskintäelokuvien trailereista. Ohjaaja nyt vain sattuu tappamaan statistit oikeasti, että leffa saisi vähän katu-uskottavuutta ja nappaisi joka vuosi uuden oscarin.

Nii-in, ohjaaja on aikas kunnianhimoinen, mutta onpa ainakin uskottava.

Pakenin minua lähellä olevien ihmisten hirmutöitä ja vetosin minusta kaukana olevien ihmisten oikeustajuun. Vaan nytpä tiedän, ettei tässä maailmassa mitään oikeutta ole.

Oikeudenmukaisuus näyttää olevan liian ylväs asia toteutuakseen ihmisten parissa. Se toteutuu kai vain taivaassa. Ollapa jo taivaassa!