Niin monta olutta

WSOY

20.4.2016 16.15

Lasse Leipola

Sinebrychoffin olutasiantuntija Anikó Lehtisen edellinen olutkirja Yks olut! on todennäköisesti paras ja näyttävin suomenkielinen yleisteos oluesta. Kaikki olennainen perustieto oli yhdessä viihdyttävässä paketissa, joka huomioi kattavasti myös oluen ja ruuan yhditämisen.

Lehtisen uusi kirja, tänä keväänä ilmestynyt Niin monta olutta onkin sitten vähän ongelmallisempi tapaus. Siinä keskitytään esittelemään Suomessa myytäviä oluita.

Aikana ennen internetiä ja käytännössä vielä vuosituhannen vaihteessa niin olut-, viini- kuin viskikirjatkin olivat enimmäkseen tuotekatalogeja, joissa yksinkertaisesti listattiin ja esiteltiin tuotteita tylsien tuotekuvien kera.

Nyt kun tällaiset perustiedot sekä kymmenien ellei satojen ihmisten omat arviot ovat älypuhelimien ansiosta aina taskussa mukana, luulisi, ettei tällaisille katalogeille olisi enää niin suurta tarvetta.

Olutharrastuksen ja kotimaisen pienpanimotoiminnan nopeasti kasvanut suosio on myös johtanut tilanteeseen, jossa sähköistenkin lähteiden on vaikea pysyä valikoiman tasolla. Kirjalle kyseessä on melko epätoivoinen tehtävä.

Ulkoasu on edellisen kirjan tapaan upea ja sisältö asiantuntevaa, mutta silti tuntuu, että kyseessä on kirja menneisyydestä. Jokaisen oluen yhteydessä on paikka arvosanalle, mikä tuntuu oudolta, kun saman voi tehdä lukuisilla älypuhelin- tai verkkosovelluksilla.

Ruokavinkit ja -reseptit ovat tämän kirjan parasta antia, mutta niitä on kirjasta vain murto-osa.