Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
28.4.2008
Pelko on hiipinyt reserviläisjärjestöihin. Sotaleikki-ikään jämähtäneiden nulikoiden yhdistykset ovat kovaa vauhtia menettämässä merkitystään.
Vain muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli aito kansanarmeija mallia Pohjois-Korea. Reservin koko taisi olla 700 000 miestä, väkilukuun suhteutettuna ainutlaatuisen suuri luku koko maailmassa. Nyt sitä ollaan pienentämässä 250 000 mieheen, mikä on edelleen hätkähdyttävän korkea määrä EU-maassa, johon ei kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.
Valtion rahoilla kustannettujen pyssyleikkiensä tulevaisuudesta huolestuneet reserviläiset kertoivat äskettäin pelkäävänsä, että Ruotsin tyylinen teknistyvä kriisinhallinta-armeija olisi tulossa Suomeenkin. Hui kamalaa.
Reserviäijien itsetunto on selvästikin kuolemanvaarassa. Eivätkö ne venäläiset hyökkääkään? Eikö minua tarvita? Iik!
Miten minun sitten käy? Vaimonkin silmiin ilmestyy pilkettä vasta, kun perjantaina saunan jälkeen vedän upseerin nahkaisen komentovyön päälleni. Joudunko opettelemaan rauhanturvaajaksi, jotta saan panna edes jonkun univormun päälleni? Tuleeko minusta kriisinhallintanuhjukka, joka Afrikassa syöttää pikkulapsille EU:n ruoka-apua?
Puolustusministeriöstä vakuutetaan, että yleinen asevelvollisuus säilyy Suomessa tulevaisuudessakin, mutta kenraalien fiksuimmisto tietää hyvin, että tämä ei pidä paikkaansa.
Tosiasiat ovat kaikkien tiedossa, mutta niiden ääneen sanominen on monille kovin, kovin tuskallista. Suurimittainen maahyökkäys Suomen alueelle on fantasiakirjallisuutta, jolla ei ole enää pitkään aikaan ollut vähäisintäkään yhteyttä tämän päivän realistisiin turvallisuuskysymyksiin.
Kansanarmeijalla ei ole nykyajan maailmassa mitään käyttöä – paitsi jos haluamme säilyttää tilastomenestyksemme itsemurhien, väkivaltarikollisuuden ja vaimonhakkaamisen kärkimaana.
Synkeän viinanhuuruisen kasarmimentaliteetin ja simputtamiskulttuurin ylläpitäminen sukupolvesta toiseen on yleisen asevelvollisuuden ainoa anti.
Tweet