Sen illan oli vain me

4.1.2016

Maria Ohisalo

Istuin taannoin sateista perjantai-iltaa suomalaisten ystävieni ja kahden irakilaisen turvapaikanhakijan kanssa. Tarjolla oli suomalaista ruokaa, tutustumista, naurua ja lämpöä.

Vieraamme olivat ylittäneet Välimeren kolmesti. Kerran laiva oli uponnut, mutta rannikon läheisyydessä, ja kaikki matkustajat olivat pelastuneet. Toisella kerralla Turkin viranomaiset olivat ampuneet laivaa. Kolmas kerta toi heidät kohtalotovereineen Kreikkaan, josta matka jatkui läpi Euroopan ja Ruotsin kautta Suomeen.

Illan aikana kerroimme suomalaisesta arjestamme ja kuulimme heidän arjestaan Bagdadissa. Bagdadissa ei pimeän tullen juuri liikuta ulkona ja ihmisten tapaaminen julkisilla paikoilla on vaikeaa.

Vieraamme olivat tutustuneet toisiinsa Facebookin kautta. Sosiaalinen media rakentaa maassa täysin uutta yhteisöllisyyttä ja aktivoi ihmisiä löytämään yhdessä ratkaisuja kuristavaan tilanteeseen.

Miehet olivat koulutettuja, puhuivat hyvin kieliä, olivat osaavia muusikkoja. Silti he lähtivät kotimaastaan Irakista.

Miksi?

Ulkoministeriö kehottaa välttämään matkustamista Irakiin. Turvallisuustilanne maassa on hyvin huono erityisesti alueilla, joissa käydään taisteluja ääriryhmien ja turvallisuusjoukkojen välillä. Terrori-iskut ovat arkea.

Silti moni länsimaalainen on valmis lähettämään turvapaikkaa Suomesta hakevat takaisin kotiinsa.

Hallituksen joulukuussa julkistetussa turvapaikkalinjauksessa vaadittu perheenyhdistämisen tiukentaminen hidastaa ihmisten uuteen maahan kotoutumista. Päätös on täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, että hallitus sanoo haluavansa tukea kotoutumista.

Juha Sipilän hallitus myös asettaa turvapaikanhakijoiden ja jo paikan saaneiden ihmisoikeudet kyseenalaisiksi.

Esimerkiksi oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos lähtömaan turvallisuustilanne paranee. Toimintatapa sivuuttaa sen, että ihmisen suojeluntarve pitäisi aina arvioida yksilökohtaisesti. Eritasoisen sosiaaliturvan luominen taas luokittelee ihmiset maamme lain edessä meihin ja heihin.

Sen illan oli vain me. Illallisen päätyttyä me kuitenkin suuntasimme koteihimme ja he vastaanottokeskukseen odottamaan tietoa tulevasta.

Ajattelin, että miehet kyllä pärjäävät. Hyvän elämän vain soisi olevan muutakin kuin pärjäilemistä. Jokaisella on oikeus hakea suojelua toisesta maasta ja tarpeen täyttyessä suojelua on annettava.

Tästä velvoitteesta Suomen on pidettävä kiinni.

Tweet