Lehtikuva

Mitä yliopistolla oikein tapahtuu?

17.12.2015 14.15

Annakaisa Suni

Hallituksen ihannetutkija jättää Suomen. Avioero helpottaa työelämää. Tohtori laittaa pampulat päähänsä.

Mitä yliopistolle on tapahtumassa?

• 2009–2010 toteutetun yliopistouudistuksen jälkeen perusrahoituksen määrä on pudonnut, kilpailu tutkimusmäärärahoista koventunut ja tutkimusta suunnattu kapeille huippualoille. Yksinkertaisiin kvantitatiivisiin mittareihin perustuva valvonta ja raportointi on lisääntynyt. Professoreilla ei ole lukuvuoden aikana aikaa tutkimukselle. Valtio-omisteisen Helsingin yliopistokiinteistöt Oy:n yliopistorakennuksista perimät vuokrat ovat nousseet. Apurahatutkijoiden pitää maksaa vuokraa työhuoneistaan.
• Juha Sipilän (kesk) hallitus suunnittelee yliopistoihin ja tutkimukseen 500 miljoonan euron leikkauksia hallituskauden aikana. Helsingin yliopistolta lähtee pois 15 prosenttia rahoituksesta, neljän vuoden aikana ainakin 83 miljoonaa euroa. Joka seitsemäs työpaikka on uhattuna yt-neuvotteluissa, joiden tuloksista kerrotaan tammikuussa.
• Hallituksen ministerit ovat toistuvasti antaneet lausuntoja, jotka yliopistoväen mukaan osoittavat tietämättömyyttä ja halveksuntaa heidän työtään kohtaan.  

 Miten siihen vastataan?

• Kapinoimalla. Sadat professorit, tutkijat, opettajat ja opiskelijat ovat allekirjoittaneet ”Kannanotto leikkauspolitiikkaa vastaan”– ja ”Yliopistojen työntekijät esittävät lakkoa” -nimiset vetoomukset, joissa uhataan lakolla. Helsingin yliopistolla on vuonna 2015 syntynyt ja aktivoitunut useita protestiliikkeitä, kuten Vapaa yliopisto, Turhan tiedon instituutti, Angry Students, Yliopistotyöläinen-liike ja Porthanian valtaus.
• Lähtemällä Suomesta. Tilastotieteen professori Jukka Corander kertoo tässä jutussa jättävänsä Suomen hallituksen politiikan vuoksi. Myös muun muassa professorit Jaakko Hämeen-Anttila ja Olli Kallioniemi ovat aiemmin kertoneet koulutusleikkausten vaikuttaneen päätökseen lähteä maasta.
• Kyynistymällä. Juttua varten haastatellut kertovat, että Helsingin yliopistolla leviää pessimistinen ja kyyninen ilmapiiri. Yliopistolla työskentelevät ovat lannistuneita eivätkä opiskelijat näe yliopistoa houkuttelevana työpaikkana.

"Nähdään illalla sitten.”

Sosiologian apulaisprofessori Lena Näre lopettaa puhelun ystävälleen työhuoneessaan Helsingin yliopistolla. Hän yrittää kiireessä löytää sopivaa kansantaloustieteilijää mukaan hakemaan valtioneuvoston strategista tutkimusrahaa. Kansantaloustiede taas on ystävän ala, joten Näre kysyi neuvoa häneltä.

Valtioneuvosto on rajannut tarkasti tutkimusrahan edellytykset: paitsi tutkimuksen aiheet, myös sen, että tutkijaryhmässä pitää olla vähintään kolme tieteenalaa ja että tutkimuksen otsikossa saa olla enintään neljä sanaa. Aalto-yliopiston selvityksen mukaan edellisen kierroksen hakemusten laatimiseen kului työaikaa yli kolmen miljoonan palkkaeuron edestä.

”Jos tutkimus kestää kolme vuotta, itse tutkimusta tehdään vuodesta kahteen vuoteen. Viimeistään puolivälissä aletaan hakea lisää rahaa”, Näre kertoo.

Hän aloitti syksyllä 2014 niin sanottuna tenure track -apulaisprofessorina. Työ vastaa pitkälti professorin työtä, mutta palkka on pienempi. Näre johtaa tutkimushankkeita ja hakee niille rahoitusta, ohjaa väitöskirjoja, opettaa, on kansainvälisten tieteellisten yhdistysten johtokunnissa ja päätoimittaa kansainvälistä maahanmuuttotutkimuksen lehteä. Pesti alkoi kolmen vuoden määräaikaisena työsuhteena. Jos sen katsotaan onnistuneen, perään annetaan toinen määräaikainen työsuhde. Noin kuuden vuoden jälkeen apulaisprofessori voidaan vakinaistaa professoriksi.

Apulaisprofessorin suoriutumista arvioidaan muun muassa sen perusteella, miten paljon ulkopuolista tutkimusrahaa hän on saanut kerättyä yliopistolle. Marraskuussa Näre on tehnyt pitkiä päiviä ja viikonlopun töitä saadakseen European Research Council -rahoitushakemuksen valmiiksi.

Näre kuuluu yliopiston menestyjiin. Hänellä on paljon töitä, koska hän on onnistunut saamaan paljon rahoitusta. Silti hän sanoo, ettei ole urallaan aiemmin ollut yhtä masentavassa tilanteessa.

Hallitus suunnittelee yliopistoihin ja tutkimukseen 500 miljoonan euron leikkauksia hallituskauden aikana. Helsingin yliopistolta lähtee pois 15 prosenttia rahoituksesta, neljän vuoden aikana ainakin 83 miljoonaa euroa. Joka seitsemäs työpaikka on uhattuna yt-neuvotteluissa, joiden tuloksista kerrotaan tammikuussa.

Jo ennen tätä hallituskautta työ yliopistolla on pirstaloitunut rahan hakemiseksi, kvantitatiivisten tulosten jahtaamiseksi sekä oman ja muiden työn tarkkailemiseksi ja kirjaamiseksi. Opetukseen on vielä aikataulutettuja tunteja, mutta omaan tutkimukseen on aikaa vain kesällä.

70 prosenttia Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnasta on määräaikaisissa työsuhteissa. Apulaisprofessorina Näre tuntee vastuuta projekteissaan työskentelevistä tutkijoista, jotka ovat epävarmemmassa asemassa kuin hän.

”Siitä tulee lisää painetta rahan hakemiseen. He ovat kollegoitani ja ystäviäni, ja monella on perhettä.”
Näreen työpäivä alkoi väitöskirjaa tekevän jatko-opiskelijan ohjaamisella aamuyhdeksältä. Aamupäivällä hän selvitteli hakemusta, ja puoli kahdeltatoista hän hakee läheisestä kahvilasta leivän ja kahvin lounaaksi.

Kahdeltatoista alkaa kandiseminaari, johon osallistuu seitsemän parikymppistä sosiologian opiskelijaa, kaikki naisia. Opiskelijat nostavat vesipullonsa ja kioskikahvinsa pöydälle ja juttelevat siitä, miten vanha Sedu Koskinen on.
 Seminaarin aluksi Näre muistuttaa kaikkia kandipalautteen jättämisestä. Opiskelijoiden antama palaute on yksi niistä kriteereistä, joiden perusteella tiedekunnat saavat rahoitusta.

Opiskelijat ovat uteliaita, analyyttisiä ja epävarmoja omista töistään.

”Oletko sä sitä mieltä, että tästä tulee kandi?” yksi heistä kysyy Näreeltä.

”Kyllä, ja hyvä kandi tulee. Rauhoitu ja nauti kirjoittamisesta”, Näre vastaa.

Hän huomioi jokaisen opiskelijan, muistaa heidän nimensä, kuuntelee ja rohkaisee oman tutkijanäänen löytämiseen. Hän kertaa sosiologi Pierre Bourdieun ajattelun perusteita ja lupaa selvittää, miten opiskelijoita hämmentävä uusi verkko-opintosuunnitelma pitää tehdä.

Näre on lukenut kanditutkielmapapereita myöhään edellisenä iltana lentokoneessa, palatessaan työmatkalta Bergenistä.
”Työmatkoilla on hyvä keskittyä lukemiseen”, hän sanoo.
Kandiseminaareja on tällä viikolla kolme.

Kun seminaari loppuu puoli kahdelta, ulkona on jo hämärää.


”Eivätkö opiskelijat olekin ihania? Heidän takiaan jaksan työtä”, Näre sanoo seminaarin jälkeen.

Hän ottaa yhdelle opiskelijalle kopion lehtiartikkelista, kopioi monisteita toista opiskelijaryhmää varten ja laittaa verkkoon Sociology of migration -kurssiin liittyvää materiaalia.

Näre kokee vaikuttavansa yhteiskuntaan opettamisen ja ohjaamisen kautta. Työ ja sen aiheet, maahanmuutto, työ ja syrjäytyminen, tuntuvat merkityksellisiltä. Turhauttavaa on Suomen politiikan suunta ja hallituksen väheksyvät kommentit yliopistoista. Jos yliopistoa uudistetaan elinkeinoelämän kapeiden intressien pohjalta, laaja sivistys jää syntymättä.

”Tärkeintä on, että yliopistolta tulisi fiksuja ihmisiä, jotka pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja järkevästi. Opiskellessani oli vielä aikaa lukea laajasti kirjallisuutta ja pitää lukupiirejä. Siellä minä olen Bourdieut ja Foucaultit lukenut. Erikoistuminen voi tapahtua vasta, kun on ensin opiskeltu oppiaine kunnolla. Ilman sitä ei synny huippujakaan.”

Näre on iäkkään äitinsä omaishoitaja ja hänen tyttärensä on juuri aloittamassa koulua. Silti hän pohtii välillä ulkomaille muuttoa. Hän on väitellyt Sussexin yliopistossa Englannissa ja asunut myös Italiassa ja Ranskassa.

”Suomessa kannattaisi panostaa siihen, että ihmisistä pidettäisiin kiinni. Täällä on vielä sellaista mentaliteettia, että työntekijän pitäisi olla onnellinen siitä, että hän saa olla töissä.”

Iltapäivällä Näre kävelee yhdessä dosentti Tarja Tolosen kanssa pihan poikki tapaamaan taloussuunnittelija Sikke Hännistä.

Kävellessään he vitsailevat siitä, miten tehokasta olisi, jos myös vahtimestarien ja kokkien pitäisi kerta toisensa jälkeen hakea uudelleen omaa työtään. Näre sanoo kuivasti, että avioero on helpottanut hänen työelämäänsä: nyt hän voi tehdä pitkää päivää joka toinen viikko, kun tytär on isällään.

Hänninen auttaa Närettä ja Tolosta tekemään valtioneuvoston strategisen tutkimushaun budjettisuunnitelmaa. Hän on hallintohenkilökuntaa eli niitä, joihin suurin osa irtisanomisista tulee kohdistumaan. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) totesi lokakuisessa paimenkirjeessään yliopistojen johdolle, että ”nykytila, jossa jopa 40 prosenttia henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä, ei varmasti kenenkään mielestä ole tyydyttävä”.

Hänninen kehottaa muistamaan erityisesti vuorovaikutus- ja viestintäsuunnitelman.

Yliopiston tiloissa järjestettävää koulutusta varten pitää muistaa budjetoida salivuokra, sillä yliopistolla työskentelevät eivät saa Porthanian juhlasalia käyttöönsä ilmaiseksi.

Näre ja Tolonen eivät sentään joudu maksamaan työhuoneistaan vuokraa, toisin kuin apurahan varassa tutkimustaan tekevät.

”Nyt te lähdette pois ja minä teen tämän loppuun”, Hänninen sanoo, kun Näre ja Tolonen jumittuvat yksityiskohtiin.

”Sikke, olet aarre. Menen syömälakkoon, jos sinut irtisanotaan”, Tolonen sanoo.

Näre jatkaa vielä työhuoneellaan hakemuksen valmistelua. Kello 18 hän menee illalliselle Helsingissä vieraileva professorin kanssa.

Tavallinen työpäivä.

Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksen käytävällä pari opiskelijaa pelaa shakkia, muut tekevät ryhmissä töitä. Tilastotieteen professori Jukka Corander ottaa vastaan pienessä huoneessaan.

Corander johtaa Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteistä tietotekniikan huippuyksikköä yhdessä professori Samuel Kasken kanssa. Viime vuonna hän kertoi Helsingin Sanomille, miten hänen tutkimuksensa auttaa lääkevalmistajia kehittämään influenssarokotuksia tai keskusrikospoliisia tunnistamaan huumausaineita. Coranderin luulisi olevan hallituksen ihannetutkija: tuottelias ja helposti kaupallistettava.

Nyt Corander kertoo lähtevänsä Suomesta protestina hallituksen päätöksille ja asenteelle. Hän aloittaa keväällä professorina Oslon yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

”Minulle on tarjottu professuuria kaksi kertaa Yhdysvalloista ja kerran Ruotsista, mutta en ole pohtinut tarjouksia vakavasti. Nyt tilanne on erilainen. On tullut selkeä viesti, että valtion johto ei arvosta yliopistoa tai sen roolia kansakunnan tulevaisuudessa.”

Hän toteaa, että vaikka valtion budjettia leikattiin rajusti myös 1990-luvun lamassa, koulutukseen ei silloin kajottu. Kyse on priorisoinnista.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) vitsaili keväällä hallitusohjelman julkistustilaisuudessa, että aiemmin oli kolme syytä olla professori: kesä-, heinä- ja elokuu.

”Koin Stubbin kommentin henkilökohtaisena loukkauksena. Viimeisten viiden vuoden aikana olen pitänyt kahdesta kolmeen viikkoa kesälomaa ja nekin pätkissä. Teen keskimäärin 70 tuntia töitä viikossa”, Corander sanoo.

Hän kertoo, että hänellä on todella hyvät mahdollisuudet saada European Research Councililta 2,5 miljoonan euron rahoitus. Rahat menevät nyt todennäköisesti Helsingin sijasta Osloon.

Koulutusleikkausten yhteydessä puhutaan usein humanisteista ja yhteiskuntatieteilijöistä. Corander muistuttaa, että luonnontieteet ovat kärsineet yhtä lailla. Viimeisten viiden vuoden aikana, yliopistouudistuksen jälkeen, Kumpulan kampukselta on leikattu kymmeniä aloituspaikkoja tohtorikoulutuksesta. Tilastotieteellä ei tällä hetkellä ole yhtään rahoitettua jatkokoulutuspaikkaa.

Suomessa noin 40 prosenttia tutkimuksesta tehdään perusrahoituksella. 60 prosentista tutkijat ja projektit kilpailevat keskenään. Esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa perusrahoitus on 70–80 prosenttia. Coranderin mukaan Suomen nojaaminen suureen kilpailutetun rahoituksen osuuteen ei rahoitustutkimuksen perusteella ole järkevää.

”On sanottu, että kun rahoitus kilpailutetaan, parhaat saavat rahaa. Jos rahaa ei kuitenkaan riitä edes parhaille, ammumme itseämme jalkaan. Hollanti ja Tanska ovat esimerkkejä maista, joiden tutkimustulokset ovat ajaneet Suomen ohi.”

Kilpailuista taas saa harvoin rahaa pitkäjänteiseen perustutkimukseen, jonka hyödyt näkyvät vasta vuosien päästä. Esimerkiksi EU rahoittaa mieluummin matalan riskin tutkimusta, josta on lyhyt matka kaupallistamiseen.
Coranderin mukaan suomalaiset yrityksetkin toivovat yliopistojen panostavan perustutkimukseen. Hallitus ei vain kuule tai ymmärrä viestiä.

”Keskustelin äskettäin viiden suomalaisen it-alan yrityksen johdon kanssa. Mukana olivat muun muassa Tieto ja Supercell. Yksi tutkimusjohtaja kiteytti, etteivät yritykset halua yliopistoilta apua niihin ongelmiin, joiden parissa ne nykertävät juuri nyt. Yrityksille on paljon enemmän hyötyä siitä, että teemme isoja läpimurtoja.”

Corander palkkasi vuonna 2012 tiimiinsä nuoren, lahjakkaan tutkijan Sveitsistä. Tavoitteena oli parantaa simulaatiomalleilla tehtävää päättelyä.

”Annoin tutkijalle vapaat kädet keskittyä tähän yhteen ongelmaan. Siihen meni kolme vuotta. Uusi menetelmä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja nopeampi kuin aiemmat menetelmät. Laskennallinen mallinnus voidaan viedä ihan eri tasolle.”

Yhteen asiaan keskittyminen oli mahdollista huippuyksikön kuuden vuoden rahoituksen turvin. Pitkäjänteinen tutkimus käy koko ajan vaikeammaksi.

”Nuorten tutkijoiden sukupolvi huolestuttaa kaikkein eniten. Tutkimustyö on kuormittavaa, mutta äärimmäisen antoisaa, jos on palava halu tehdä tiedettä. Mutta vaikka olisi miten intohimoinen, on pakko myös maksaa vuokraa ja elättää perhettä.”

Corander uskoo, että lahjakkaimmat hakeutuvat pois Suomen yliopistoista, joko ulkomaille tai elinkeinoelämään.
Itse hän kokee olevansa sopivan ikäinen lähtemään: tyttäret ovat juuri aikuistuneet, mutta Coranderilla on vielä paljon annettavaa urallaan. Vaimo jää toistaiseksi Suomeen, koska ei halua jättää työtään. Corander jatkaa osa-aikaisesti Helsingin yliopistolla ja huippuyksikön johdossa, koska ei halua jättää kollegoitaan pulaan.

”Totta kai tuntuu ikävältä hylätä oma kotimaansa. Suomelle olisi ollut parempi, jos olisin jatkanut täyspäiväisesti täällä ja hakenut tutkimusrahoitusta tänne.”


Viime keväänä Miia Halme-Tuomisaari seisoi Kansalaistorilla toisessa kädessään Tokmannin ämpäri ja toisessa kyltti, jossa luki ”Olen hieman tyytymätön”. Päässään hänellä oli pampulapanta, joka parodioi yhtä Helsingin yliopiston juhlavuoden PR-kampanjan kuvaa.

Valtiotieteiden tohtori Halme-Tuomisaaren yliopistoaktivismi alkoi jo vuonna 2007 ja lähti lentoon tänä vuonna, kun hän käynnisti yliopiston 375-vuotisjuhlat haastavan Vallataan 375 -kampanjan.  Hän on kiljunut mielenosoituksissa, organisoinut kapinaliikettä Facebookissa ja tehnyt videon, jossa yliopistotyöläiset seisovat seitsemän tuntia liikkumattomina Porthanian edessä. Keväällä pinnan alla kytenyt tyytymättömyys alkoi levitä ja roihahti liekkeihin vapun aikoihin. Sadat ihmiset ovat järjestäytyneet ja protestoineet Vallataan 375 -liikkeen lisäksi muun muassa Vapaan yliopiston, Turhan tiedon instituutin, Angry Studentsin ja Yliopistotyöläinen-liikkeen riveissä.

”Tähän vuoteen on mahtunut kaikkea riemastuttavaa, jota en osannut edes ennakoida.”

Halme-Tuomisaari jaksaa kapinoida ehkä juuri siksi, että hän tekee nykyään suurimman osan työstään yliopiston ulkopuolella. Hän perusti vuonna 2013 kollegansa Ju­lie Billaudin kanssa uuden tieteen, taiteen ja tutkimuksen rajapinnassa toimivan yhdistyksen Allegra Labin, jonka yksi tarkoitus on toimia tutkimushankkeiden suorituspaikkana. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Turun yliopiston palkkalistoilla erikoistutkijana ja lisäksi tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa ja Itä-Suomen yliopiston hallinnoimassa hankkeessa.

”Haluan tehdä työtä, joka on sisällöllisesti samaa ja yhtä merkityksellistä kuin yliopistolla, mutta hallinnollisesti yliopiston ulkopuolella”, hän sanoo punavuorelaisessa kahvilassa.

Pitkään kytenyt halu toimia yliopiston ulkopuolella voimistui, kun Halme-Tuomisaari oli tutkijana maineikkaassa Max Planck -instituutissa Saksan Hallessa. Instituutin päällikköjohtoinen malli, tutkimuksen sanelu ylhäältä ja jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta tekivät lähes koko tiimin fyysisesti sairaaksi. Halme-Tuomisaari irtisanoutui vuoden jälkeen ja selvisi ilman vatsahaavaa tai perheen rikkoontumista.

Hänen mukaansa tutkijoiden tilanne on ulkomailla usein paljon Suomea pahempi. Saksassa hänen kollegansa olivat lapsettomia, sillä perheen yhdistäminen tutkijan työhön oli lähes mahdotonta.

”Miten olet raskaana, jos et ole minkään maan sosiaaliturvan piirissä? Miten pidät äitiysloman, jos koko ajan pitää julkaista?”

Hänestä on hullua, että Suomi näyttää nyt kopioivan huonoimpia malleja maailmalta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa hallinnon uudistukset ja lisääntyvä mittaaminen ovat johtaneet huonoihin tuloksiin, mutta silti Suomi haluaa seurata samalla tiellä.

Halme-Tuomisaari haluaa kritisoida ”miedosti ja lievästi” kollegoitaan yliopistoilla. Tietynlainen turvallisuushakuisuus ja varovaisuus voi hänen mukaansa olla syynä siihen, että tilanteen yliopistolla on annettu mennä näin pahaksi. Toisaalta Halme-Tuomisaari sanoo ymmärtävänsä tutkijan arkea ja sitä, miksei tutkijalla ole aikaa, uskallusta tai halua kapinoida. Vaikka kapinaliikkeet ovat kasvaneet tänä vuonna, niihin kuuluu kuitenkin vain vähemmistö yliopistolla työskentelevistä ja opiskelevista.

”En usko, että jaksaisin yliopistolla ylikuormittuneiden hallintovelvoitteiden ja tukihenkilökunnan puutteen vuoksi. Katson siellä olevia professoreita ja tutkijoita hämmennyksellä ja ihailulla.”

Cambridge University Press julkaisi tänä syksynä Halme-Tuomisaaren ja Pamela Slotten toimittaman kirjan ihmisoikeuksista. Halme-Tuomisaari kertoo leikitelleensä ajatuksella, että jättäisi tutkimuksen kokonaan raportoimatta tietokantoihin. Yliopistolakot ovat siitä hankalia, että niiden vaikutukset eivät näy heti missään. Tutkijoiden raportointilakko johtaisi siihen, että yliopisto putoaisi poliitikkojen kovasti seuraamissa kansainvälisissä rankingeissa.

Halme-Tuomisaari päätti kuitenkin raportoida kirjansa asianmukaisesti. Raportoimatta jättäminen olisi ehkä ollut takapuolen näyttämistä poliitikoille, mutta samalla myös arvostetuille kollegoille ja projektin johtajalle. 

Vihreä Lanka selvittää leikkauspolitiikan vaikutuksia. Miten leikkaukset koulutuksesta, opintotuesta, päivähoidosta, lääkekorvauksista tai kehitysavusta vaikuttavat sinuun ja läheisiisi? Kerro kokemuksistasi sähköpostitse, annakaisa.suni@vihrealanka.fi.

17.12. Korjauksia: Yliopistoverkostot aktivoituivat vuoden 2015 aikana. Allegra Lab on uuden tieteen, taiteen ja tutkimuksen rajapinnassa toimiva yhdistys.

yliopisto  koulutus 

Tweet