Pelottavistakin asioista pitää puhua

1.12.2006 5.50

Risto Isomäki

Lena Björklund kritisoi Vihreässä Langassa 45/06 ympäristöjärjestöjen hyökyaalto-kampanjaa, joka vaatii ydinvoimaloiden suojaamista tsunameja vastaan. Björklundin mielestä ihmisiä ei pitäisi pelotella näin tieteisromaanimaisilla uhkakuvilla.

Ei voi kuitenkaan sanoa, että kampanja olisi suoraan oman Sarasvatin hiekkaa -romaanini inspiroima. Kielissä sijaitsevan saksalaisen Christian Albrechts -yliopiston tutkijat varoittelivat ilmaston lämpenemisen laukaisemista tsunameista jo vuonna 1997.

Ympäristö ja kehitys ry oli jo vuosien ajan ennen romaanini ilmestymistä yrittänyt saada poliitikkoja suhtautumaan vaaraan vakavasti. Yksikään poliitikko ei kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään. Kaikki kai ajattelivat, että eihän tällaista voi oikeasti tapahtua. Kirjoitin esimerkiksi mainitun romaanin juuri siksi, että minkäänlaista edistymistä ei ollut havaittavissa.

Vuonna 2004 tällainen onnettomuus sitten jo melkein tapahtui, sillä tapaninpäivän tsunami iski seitsenmetrisenä hyökynä Intian rannikolle rakenteilla olleen hyötöreaktorin yli. Jos reaktori olisi ollut valmis, jälki olisi ollut hirvittävää. Hyötöreaktorien polttoaine on niin vahvaa, että se voi jo räjähtää kuin suuri uraanipommi. Hyötöreaktorionnettomuuden laskeuma sisältäisi myös uraani-237:ää, joka on hyvin vaarallinen isotooppi. Lisäksi Kalpakkamin hyötöreaktorin jäähdytysputkissa oli tarkoitus käyttää nestemäistä natriumia eikä vettä. Natrium räjähtää joutuessaan tekemisiin veden kanssa.

Tällaisista asioista puhuminen on aidosti pelottavaa, mutta olisiko sitten parempi olla hiljaa? Ainakin 30 hallitusta suunnittelee jälleen vakavasti laajaa ydinvoiman lisärakentamista. Ainakin minusta olisi tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät miten vaarallista tämä on.