

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Vientiä. Muurari Jarmo Järvisen työkalenteri on täynnä syksyyn asti.
6.2.2015 5.51
”Koetin käydä kouluja, suoritin lukion ja aloitin ammattikorkeakoulun, mutta kiinnostus käsillä tekemiseen oli vahvempi. Olen tehnyt vakituisesti muurarin töitä noin kymmenen vuotta. Ammatin opin käytännön kautta. Isäni oli muurari, ja olin hänellä kouluaikoina apumiehenä.
Työt tulevat käytännössä puskaradion kautta. Töitä olisi paljon enemmän kuin ehdin tehdä: voin ottaa uusia töitä seuraavan kerran syksyllä. Kesällä on paljon enemmän töitä kuin talvella, mutta viimeiset viisi vuotta talvisinkin on ollut hyvin töitä. Sitä ennen minulla oli talvisin työttömyysjaksoja.
Tienaan kuussa 3 500–4 000 euroa bruttona. Pyrin tekemään töitä 40 tuntia viikossa. Hankalin puoli on aikatauluttaminen: pitää valita työt niin, että pikkutöitä on päällekkäin. Muuten tulee kuivumisaikojen takia vajaita työpäiviä. Minulla on kaksi pientä lasta, ja olen päättänyt etten tee pitkiä päiviä tai töitä viikonloppuisin. Lasten vuoksi on tosi hyvä, että voin itse aikatauluttaa työni.
Valtaosa tekemistäni töistä on kertaluontoisia töitä yksityisille työnantajille, laatoituksia ja muurauksia omakotitaloihin. Olen palkkatyösuhteessa työnantajaan: kukin työnantaja maksaa työnantajamaksut, eläkemaksut, lomakorvaukset ja arkipyhien korvaukset.
Nykyään varsinkin Etelä-Suomessa nuoret ajattelevat, että on ryhdyttävä yrittäjäksi. Työnantajatkin kysyvät usein, miksen ole yrittäjä. Työsuhteessa tekemisessä paras puoli on se, että perusturva on kunnossa. Jos vaikka kuukauden keikka peruuntuukin, saan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Kun selitän tämän, työnantajatkin ymmärtävät. Usein se on maksajallekin halvempaa, kun työn hinnasta jäävät alvit pois.
Työterveyshuolto on ongelma. Sitä käytännössä ei ole, vaan käyn kunnallisella puolella. Jos työsuhde kestää alle kaksi viikkoa, työnantajan ei pidä maksaa sairausajalta palkkaa. Flunssapäiviä olen pitänyt vapaana omalla tappiolla, myös silloin kun olen ollut kipeitten lasten kanssa kotona. Kun muksut syntyivät, olin sopinut työt niin, että siinä oli paussia.”